Suunnitelmia

Minulle kävi niin hassusti, että koulu minun osaltani päättyykin lähestulkoon kuukautta aikaisemmin kuin olin ajatellut. Tämä tarkoittaa katastrofia budjetilleni, sillä eihän tuollaista ylimääräistä vapaa-aikaa nyt voi olla hyödyntämättä! Ei voi mitään, tilaisuus on käytettävä hyväksi, sillä en tiedä palaanko tänne enää koskaan (toivottavasti palaan).

Marraskuun alussa kun muut vielä hikoilevat tenttiensä parissa suuntaan minä reiluksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Suoritan omat tenttini internetissä jo 3. päivä ja osan suorituksista palautan esseinä. Palaan hobittiretkeltäni sopivasti muiden lopetellessa työurakkaansa, jolloin sulloudumme minibussiin ellei kahteenkin ja lähdemme köröttelemään kohti pohjoisen sademetsiä ja valliriuttoja. Matkalla pysähtelemme mielenkiintoissa kohteissa ja yövymme teltoissa. Saavuttuamme Cairnsiin vietän siellä muutaman päivän, jonka jälkeen karkaan omille teilleni. Olen ainoa, joka haluaa välttämättä päästä käymään keski-Australiassa, eli niin kutsutussa outbackissa, joten näillä näkymin matkustan sinne yksin. Sieltä lennän sitten Sydneyyn ja sieltä kohti Suomea.

ddu_main_nz_01

Uusi-Seelanti – Kuva lainattu täältä

green-island-day-trip-from-cairns-in-cairns-48649

Cairns – Kuva lainattu täältä

daintree-cape-tribulation-rainfo-19586_450x300

Cairns – Kuva lainattu täältä

Viikkoja tiellä, saa asfalttia niellä

Viikkoja tiellä, saa asfalttia niellä…

Tämä on siis suunnitelma pääpiirteissään. Se voi vielä mahdollisesti muuttua. Koska tämä ei mitään ilmaista lystiä ole, tarkoittaa se sitä, etten pysty juurikaan matkustelemaan sitä ennen. Se tarkoittaa myös sitä, että minulla ei lähiaikoina mitään hirveän järkevää ole blogiin kirjoittaa, joten koittakaa kestää. Kuukauden päästä tilanne kuitenkin hieman paranee, sillä silloin koittaa viikon mittainen tauko opiskelusta ja ajelemme täällä vierailevan hellun kanssa kohti Gold Coastia hänen siskoaan tapaamaan. Ei valittamista!

Gold Coast - Kuva lainattu täältä

Gold Coast – Kuva lainattu täältä

Arki täällä hei

Ei tämä elämä täällä silti pelkkää juhlaa ole. Opiskelemaanhan tänne virallisesti tultiin. Toisaalta taas minulla kävi aikamoinen tuuri, kun pakollisia tunteja ei ole kuin tiistaisin ja keskiviikkoisin. Hommaa kuitenkin riittää ja paras kai olisi alkaa napsimaan suoritettavia töitä mahdollisimman nopeasti pois alta.

IMG_6205

Pikakahvia namnam

Opiskelen täällä alkuperäisväestön ja kulttuuriperinnön sivuaineen, joka on täysin itse keksimäni. Yhdistelin siis lähinnä mukavalta näyttäviä kursseja sivuainekokonaisuudeksi. Olisin tietysti voinut opiskella vaikkapa liiketoimintaa tai jotain muuta “järkevää”, mutta semmoisia voin opiskella omassa yliopistossanikin, joten ei kiitos. Olen kyllä oikein tyytyväinen valintoihini, varsinkin kun pääsen kurssien myötä kentälle tutkimaan aboriginaalien kulttuuria. En äkkiseltään keksi tapaa päästä syvemmälle Australian kulttuuriin ja historiaan kuin tämä. Olen tosiaan aikamoinen historiafriikki, joten onnellisempi en voisi olla.

Yliopiston seinätaidetta

Yliopiston seinätaidetta

Muitakin rutiineja kuin koulu on alkanu pikku hiljaa muodostua. Ostin salikortin ja siellä on tullut käytyä, jos ei nyt joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä. Salimotivaatio on ollut hukassa jo monta kuukautta, mutta täällä olen vihdoin alkanut saada sen takaisin. Tarkoitus olisi myös juosta, mutta se on vielä vähän alkutekijöissään. Kävin parin norjalaisen kanssa juoksemassa 9 kilometriä ja voitte arvata kuka meistä kolmesta oli se, joka oli lähellä oksennuspistettä lopussa. Tytöillä ei näyttänyt tuntuvan missään. Kehuivat kuitenkin hyväksi lepotreeniksi *kröhöm*. Puolustuksekseni voin toki sanoa, että he opiskelevat jotain urheilualaa ja treenaavat ihan tosissaan, joten kai voin olla ihan ylpeä, että sentään edes pysyin heidän matkassaan.

Takapihan kengurut

Takapihan kengurut

babyroo

Pikkukenguru

 

Jokapäiväiseen elämään kuuluu myös kavereiden kanssa hengailu. Esimerkiksi tänään on luvassa leffailtailua ja aikaisemmin päivällä tavattiin latinoiden ja parin muun kanssa ja suunniteltiin tulevaa Meksikon itsenäisyyspäivän juhlaa. Huomisellekin on ohjelmaa aamusta iltaan. Ensin käydään vähän hikoilemassa salilla, sitten mennään katsastamaan parit markkinat ja sotamuseo. Niiden jälkeen mennään syömään intialaiseen, jonka jälkeen pitäisi taas jaksaa bilettää.

Tässä tämä perinteinen ilmainen herkku

Tässä tämä perinteinen ilmainen grilliherkku

Hetkeäkään ei ole kaduttanut Australiaan lähtö (noh ketäpä se nyt kaduttaisi) ja joka päivä olen onnellinen siitä, että olen täällä. Pitää muistaa, ettei kaikilla todellakaan ole tämmöistä mahdollisuutta. Täällä on esimerkiksi porukkaa köyhemmistä maista, mutta ilmiselvästi heidän vanhemmiltaan pätäkkää löytyy ja paljon. On merkkilaukkua ja monensorttista killutinta. Ja onpahan kuultu se kuuluisa “isi maksaa”:kin. Kyllä on Suomessa asiat hyvin, kun tavallinen opiskelijakin pystyy lähtemään maapallon toiselle puolelle ja toimia ihan omana sponsorinaan. Hyvä Suomi!

Lopuksi vielä kenguruita lumisateessa, hyvin ne näyttäis pärjäävän.

Mitä täällä tapahtuu?

Varoitus: Tämä postaus sisältää heikkolaatuisia kännykkäkamerakuvia. Jos saat niistä päänsärkyä, älä jatka lukemista tämän pidemmälle.

20150810_190816

Rugbya

Täällä löytyy erilaisia tapahtumia joka lähtöön ja vaikka jokaiselle viikonpäivälle. Parhaimpia ovat tietysti ne, joissa saa ilmaista ruokaa. Vaikkei tuo ruoka aina ihan herkullisimmasta päästä olekaan (kylmiä hampurilaisia yök), niin kyllähän opiskelija sitä nyt syö. Vaikka niitä huteja on tosiaan sattunut, niin on niitä hittejäkin osunut kohdalle. Ollaan esimerksiksi päästy syömään erittäin herkullisia Domino’s:in pitsoja – mitä nyt vähän seuraleikkejä sen eteen jouduttiin leikkimään. Kyllä sitä juroinkin suomalainen aukaisee hieman sanaista arkkuaan kun on pitsaa tiedossa.

food

Ilmaista ruokaa. Tätä se yleensä on tai sitten paahtoleivän väliin työnnettyä makkaraa sipulilla.

No ei vain. Sitä sosialisointia tapahtuu täällä muutenkin hyvin paljon ja se on myös tehty hyvin helpoksi. Ensimmäisinä päivinä luonnollisesti tapasimme koko vaihtariporukan kanssa (n. 75 henkeä) ja meitä infottiin yleisistä arkisista asioista. Leikimme tutustumisleikkejä, joita yleensä kammoan, mutta tällä kertaa ne tuntuivat mukavilta ja oikeasti hyödyllisiltäkin. Nyt kun aikaa on kulunut täällä Canberrassa parisen viikkoa, olen oppinut tuntemaan suurimman osan porukasta vähintäänkin joten kuten. Täytyy kyllä antaa iso käsi niille, jotka näitä tapahtumia ovat olleet järjestämässä. Hieman häpeillen olenkin miettinyt minkähänlainen vastaanotto meillä on Lapin yliopistossa vaihtareille. Tiedän, että heillekin järjestetään ohjelmaa, mutta yleensä ottaen suomalaiset ovat melko häveliäitä ottamaan kontaktia ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Aionkin omalta osaltani tästä lähtien toimia toisin. Voisin nähdä itseni kv-tuutorinakin.

genderbender

Vasemmanpuoleisessa kuvassa bileet ovat teemalla “Back to school” , joten päällä on ausseilta lainattu paikallinen kouluasu. Todella vaikea uskoa tyttöjen käyvän koulua noin lyhyissä hameissa, mutta uskottava kai se on. Oikeanpuoleisessa kuvassa on taas “Genderbender” eli naiset pukeutuvat miehiksi ja miehet naisiksi. Tai minun tapauksessa pikkupojiksi.

Olemme jotenkin erityisen ihastuneita tietovisoihin, joita järjestetään vähintään kerran viikossa. Voitimmekin yhden, tosin *krhm* ihan vähän huijaamalla. Se järjestettiin Sydneyn matkalla bussissa ja siihen sai osallistua maksimissaan kolmen hengen tiimejä. Muodostimme yhden kolmen hengen tiimin seitsemän hengen porukastamme, jota neljä muuta sitten vähän avittivat. Tämä voittajatiimi sitten vain sattui jakamaan palkinnon noiden neljän kanssa, koska kavereille kanssa. Ei siis mitään väärää tehty. Eräässä toisessa visailussa yksi tiimimme jäsenistä voitti visailun ohessa järjestetun talent-osion tekemällä delfiiniääniä (kertonee tasosta). Itse visailussa jäimme melkoisen kauas kärjestä, sillä se käsitteli australialaista kulttuuria ja muut joukkueet olivat tietysti täynnä ausseja.

olutta

Beer Pong on täälläpäin kovassa huudossa. Aussit ovat melko railakkaita juhlijoita niin kuin asunnosta näkyy. Olut on oudon keltaisen väristä, mutta hyvää.

Alkoholipitoista pippaloita on toki paljon, mutta alkoholin käyttö ei todellakaan ole mitenkään överiä. Vaikka bileisiin liittyykin aina juomapelejä niin kukaan ei ole koskaan kaatokunnossa. Itsekin olen hipsinyt kotiin aina hyvissä ajoin, eikä krapulasta ole tarvinut ainakaan toistaiseksi kärsiä. Vanha ei vain jaksa. Olen tosiaan muita vaihtareita vanhempi, samoin kuin muu suomalaisporukka. Me olemme 23-25-vuotiaita, kun muiden iät pyörivät jossain 20:n kieppeillä.

11873379_10200784137481113_1950158213758128386_n

Photoscavenger hunt eli ideana oli ajella ympäri Canberraa ja ottaa kuvia etukäteen annetuista aiheista.

Bonuskuva: Täällä satoi lunta! En tarkalleen ottaen tiedä kuinka harvinaista tuollainen lumisade täällä on, mutta ainakin jotkut pitempään täällä asuneet väittivät, etteivät sellaista ole nähneet aikaisemmin. Sattuipas somasti siis, lähdin pakoon kylmyyttä ja täällä on jokin paikallinen ydintalvi meneillään.

20150812_124439

Lunta se on, ei hilsettä.

 

Sydney & Blue Mountains

Orientaatioviikon päätteeksi pakkasimme lähes koko vaihtariporukan bussiin ja lähdimme aikaisin lauantaiaamuna kiitämään kohtia Sydneä. Ensimmäisenä kävimme katsastamassa Sydney Towerin, joka on kaupungin korkein rakennus. Ihmeitä en kyseiseltä kohteelta odottanut, enkä niitä myöskään saanut. Käytännössä kävimme siis vain ihmettelemässä kaupunkia ylhäältä käsin.

IMG_6370

Tornin jälkeen meillä oli kolme tuntia omaa ihmettelyaikaa, joten lähdimme omalla porukallamme katsomaan oopperataloa ja puutarhaa, jotka siis olin itse nähnyt jo edellisellä viikolla. Tämän jälkeen otimme koko vaihtariporukan kanssa yhteiskuvan Sydneyn portailla ja lähdimme katsastamaan Aquariumin. Sekään ei oikein säväyttänyt. Pahoittelut negatiivisuudesta – positiivisiakin kokemuksia kyllä on, malttakaa hetki.

11822495_1043673445645153_1890628342841626986_n

IMG_6395IMG_6397

Illallisen söimme satamassa, jonka jälkeen ajoimme Blue Mountaisille yöpaikkaamme. Ensimmäisen päivän nähtävyydet eivät olleet mielestäni kummoisia ihan vain siksi, että olin joko ne nähnyt jo aiemmin tai ne eivät vain istuneet minun mielenkiinnon kohteisiini. Päivän parasta antia olivatkin yhdessäolo ja tekeminen, kuten bussissa harjoitettu kielikoulu: me opetimme saksalaisia ääntämään suomenkielisiä sanoja ja he opettivat meitä ääntämään saksankielisia sanoja, kuten schnitzel, joka hieman eri tavalla äännettynä voi tarkoittaa kolmea eri asiaa. Hirveän tärkeää siis. Illalla pelasimme seitsemällä hengellä jotain outoa korttipeliä, jossa otin pataan koko ajan. Jos hävisit kerran, hävisit myös seuraavilla kierroksilla, sillä jouduit antamaan parhaat korttisi pois. Hirveän hyvä peli siis tällaiselle huonolle häviäjälle kuin minä.

IMG_6412

Seuraavana aamuna oli kyyylmä. Ensin suuntasimme näköalapaikalle, josta näki Three Sistersin. Sen jälkeen lähdimme kipuamaan alaspäin, eikä tarvinut tosiaan enää valitella kylmyyttä. Portaat olivat jyrkät ja paikoin tuli mietittyä kuka hemmetti ne on sinne onnistunut rakentamaan. Alhaalla päästiin kuitenkin suht tasamaastoon tallailemaan, mitä nyt polun vieressä kulki melkoisen jyrkkä pensakkoinen rinne. Blue Mountains oli kokonaisuudessa oikein kiva paikka ja voin sitä suositella muillekin.

15560003

Three Sisters

16170001

IMG_6435

 

16320005

16500001

Kävimme vielä ennen kotiin lähtöä eläinpuistossa, jossa söin elämäni hirveimmän hot dogin. Tai siis en syönyt. En oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta eläinpuistosta, sillä olen niitä kyseenalaistavia artikkeleita lukenut muutamia. Linnut ainakin olivat epämukavan näköisissä pienehköissä häkeissä, siitä miinusta. Nukkuvan koalan silittäminen oli myös eettisesti erittäin arveluttavaa, ja tein sen silti. Haluaisin kertoa kuinka hirrrvän pehmoinen se oli, mutta onko se yllyttämistä kyseiseen toimintaan? Joillain eläimillä, kuten kenguruilla, oli kuitenkin hyvin paljon liikkumatilaa, eikä niillä varsinaisia aitauksia edes ollut. Ainoastaan yksinkertainen puukarmi pitämässä ihmiset poissa eläinten luota.

IMG_6490

IMG_6481

Halinallet

IMG_6522

Rento meininki. En tiedä mikä valkoinen riivaaja tuossa taustalla oikein kököttää.

Follow my blog with Bloglovin

Oi kuulkaa korpeimme kuiskintaa

Sarjassamme Avara luonto ensimmäisessä jaksossa pääsemme tutustumaan Australian linnustoon. Rentoudu ja ota mukava asento tuolissasi, sillä seuraa pieni ääninäyte soinnikkaasta linnunlaulusta, jota voit kuulla jokapäiväisessä elämässäsi Australiassa.

Kyseinen sulosointuinen livertäjä on tämä tässä.

IMG_6336

IMG_6332

Siinä ne tyytyväisenä syö ruohoa

Näyttääkö tutulta? Kakaduhan se siinä. Noita eläinkaupasta tuttuja veijareita lentelee täällä pilvin pimein, samoin kuin papukaijoja ja undulaattejakin. Tuntuu hassulta, että täällä ne ovat hyvin arkinen näky, kun taas pallon toisella puolella niitä ostetaan kalliilla hinnalla lemmikiksi. Vähän sama tilanne kuin tänne rahdattaisiin kotimaisia harakoita ja ne laitettaisiin häkkeihin.

En tiedä miksi, mutta osa linnuista täällä on kuin joitain saatanan maanpäällisiä ilmentymiä. Ne sukeltavat syöksykiidossa pään ohi ja kärkkyvät ruokaa, jos sellaista sattuu kädessä olemaan. Kerran erehdyin lähtemään kämpiltä leipä kädessä ja muutamassa minuutissa perääni ilmestyi pari lintua, jotka kävelivät samaa vauhtia kuin minä. Ne mulkoilivat leipää niin kuin se olisi ilmiselvästi heidän omaisuuttaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain saadakseen sen itselleen. Tein hyvin epäoppikirjamaisesti ja heitin niille pari leivänpalaa, koska se oli ainoa keino päästä niistä eroon ja ne olivat oikeasti aika pelottavia.

IMG_6253

Näyttääkin ilkeältä

Luin jostain, että nämä edellämainitut linnut itseasiassa hyökkäilevät toisinaan ihmisten kimppuun niiden lisääntymisaikana elokuun lopusta lokakuun alkupuolelle. Siis ihan kohta!

IMG_6345

Punaiset silmät, seriously?

IMG_6294

Onneksi on sitten näitä hassumpiakin otuksia.

IMG_6286

IMG_6303

Lisäksi täällä on lintu joka kuulostaa joidenkin mukaan joko itkevältä vauvalta tai mouruavalta kissalta. Itse en ole vielä omaa tulkintaani muodostanut. En ole ääntä saanut videolle, mutta sikäli mikäli kun siinä jonain päivänä onnistun, lupaan laittaa videon tänne.

Follow my blog with Bloglovin

 

Talvinen Canberra

Sydneyssä lämpöasteet huitelivat yli kahdenkymmenen ja aurinko tuntui jopa polttavalta pitemmän aikaa yhdessä kohtaa istuskellessa. Canberrassa sää on täysin erilainen, vaikka välimatkaa näiden kahden välillä onkin vain vajaa 300 kilometria. Ilmeisesti ero johtuu Canberraa ympäröivistä vuorista, mutta älkää kysykö miksi. Aamulla maa oli täällä paikoin kuurassa ja hengitys höyrysi, joten miinusasteiden puolella mentiin. Koko päivänä lämpötila ei varmastikaan käynyt yli viiden. Niin, ja jos joku vielä miettii täällä on päinvastaiset vuodenajat pohjoiseen pallonpuoliskoon nähden, eli nyt eletään talvea.

Vanha tuttu

Vanha tuttu

Lämmitys hoituu hirveän kätevästi tuommoisilla lämpölampuilla. No, muissa raloissa taitaa olla ihan patterit. Vain täällä halvimmissa rötisköissä mennään yksinkertaisimman kautta. Mutta kyllä se ihan asiansa ajaa! Tällä voi jopa säätää lämpötilaa, toisin kuin tuota kuvassa näkyvää Englannin kämpässä sijainnutta lämmitintä, joka toimi metodilla on/off. Sitä sai rämpätä pitkin päivää päälle ja pois, sillä vaihtoehdot olivat lähinnä helvetillinen kuumuus tai jäätävä kylmyys.

IMG_6209

Hirveä rötiskö, eikö vain?

Siinä se koti on. Eikö näytäkin idylliseltä? Talossa on 12 makuuhuonetta, 2 suihkua, 2 vessaa, yhteiset tilat ja keittiö. Jostain syystä täällä ei asu kuin ehkä 3-4 ihmistä, enkä ole nähnyt niistä vielä yhtäkään. Yhteisissä tiloissa vallitsee lähes ulkoilman kaltainen lämpötila, joten ei siellä edes tee mieli hengailla läpijuoksua pidempään. Tämä muistuttaa siis melkoisesti aavetaloa, sillä muista asukkaista ei kuulu kuin narisevat askeleet käytävässä.

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Vaikka talo onkin kunnoltaan huonohko, on suurempi puutos ehdottomasti ihmiset. Olen käynyt asunnoissa, joissa asuu vain muutamia ihmisiä ja he elävät kunnon kommuunielämää. Heillä on olohuone, jossa viettävät aikaa ja jonka lisäksi he pitävät omien huoneidensa ovet auki. Toisaalta täällä omassa huoneessa tulee muutenkin aika vähän vietettyä aikaa, sillä tekemistä riittää jatkuvasti..

IMG_6245

Valitsisinkin nyt jonkin toisen majoitusvaihtoehdon, vaikka ne hieman hintavampia ovatkin. Toisaalta on mahdollista, että tämäkin talo herää vielä eloon, sillä kaikki aussiopiskelijat eivät ole vielä saapuneet Canberraan.

IMG_6242

Hana mallia vanha a.k.a. kuuma/kylmä. Vessanpönttöä ei kärsinyt lähempää kuvata (aion yrittää kuurata sen, vaikkeivat minun jätöksiä olekaan hyhhyh)

IMG_6241

Sielläkin on lämpölamppu

IMG_6220

Ovet ei pysy kiinni – pieniä vikoja

IMG_6216

Mikään ei voi kuitenkaan pilata sitä iloa, kun aamulla verhot avatessa voi nähdä nämä kaverit takapihalla pomppimassa.

IMG_6237

Follow my blog with Bloglovin

Woolloomooloo

Ennen tänne lopulliseen sijoituspaikkaani saapumistani vietin pari päivää Sydneyssä. Kaupungista ei minulla ollut minkäänlaisia odotuksia, onhan se kuitenkin kaupunki. Mielestäni kaikki kaupungit ovat kaikki samanlaisia (tunnustan junttiuteni). Suunnistaminen Sydneyssä oli aivan naurettavan helppoa. Osuin muun muassa oopperatalolle kaksi kertaa ihan vahingossa vaan. Oopperatalo ei sinänsä minua kiinnosta millään tavalla (kyllä, juntti), mutta pitihän siitä pakolliset turistiräpsyt saada.

IMG_6174

 

 

Ensimmäinen päivä meni aikalailla jetlag-meiningeissä. Aamupäivällä olo oli vielä ihan ok ja käytyäni nakkaamassa laukut hostelliini, lähdin kuljeskelemaan kaupungille. Melkein saman tien törmäsin paikalliseen puluun ja säikähdin aika perkeleesti. Tämä paikallinen pulu kun ei ole ihan mitään taskukokoa. Kuten alla olevasta kuvasta voitte huomata, kyseessä ei siis todellakaan ole mikään pulu, vaan kutsun sitä puluksi siksi, että niitä oli ihan joka paikassa. Kyllä siellä niitä ihan perinteisiäkin puluja toki oli.

IMG_6126

 

Ensimmäisenä päivänä sinniteltyäni koko päivän hereillä (jos ulkona penkeille torkahtelua ei lasketa) menin illalla onnellisena kahdeksalta nukkumaan. Tai no en niin onnellisena, sillä olin juuri kehittänyt pienen masennus-/itsesäälihetken, kun Canberran päässä eivät järjestelyt olleetkaan toimineet ihan odotetulla tavalla. Seuraavana päivänä olin kuitenkin taas lähestulkoon eufoorisissa fiiliksissä. Luultavasti ihan vain siksi, että hemmetti, minähän olen Australiassa.

IMG_6138

Hostelli oli kunnon reppureissaajamesta kaupunginosassa nimeltä Wolloomooloo. Illalla jotenkin ajauduttiin minun Walesilaisen huonekaverin kanssa porukkaan, joka oli lähdössä clubille nimeltään ”The Club”. Aika omaperäistä. Olutta saatiin hostellilla juoma-automaatista napin takaa, jossa luki ”Do not use”. Ei tainnut olla ihan kaikkien sääntöjen mukaista toimintaa. Clubi oli melkoisen fiini paikka, tulijat valokuvattiin ovella ja tarjoilijat työskentelivät cocktailmekoissa. Ja minä menin sinne tietenkin lenkkareilla.

bridge

Siellä ne tyypit käppäilee

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_6129

 

IMG_6154

IMG_6142

Australian vanhin puu kuulemma