Menneen viikon lumia

Huh huh, kun on ollut kiireinen viikko! ‘Semester Break’ elikkä viikon loma alkoi juuri ja sitä ennen piti saada kaikki palautettavat tehtävät kasaan, joita olikin todella kiitettävästi. Koulutyöt pääsivät vähän kerääntymään loppua kohden, kun ylläripylläri oli muutakin tekemistä. Lähdin muun muassa rannikolle extempore yhden yön telttareissulle, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa esseetä. Ei se ole niin justiinsa. Olen muutenkin huomannut, että olen Suomessa käyttänyt ihan liikaa aikaa kirjallisten töiden hiomiseen. Täällä nimittäin olen saanut nimittäin ihan samanlaisia arvosanoja, vaikka kirjoitankin englanniksi ja käytän töihin vähemmän aikaa.

Viime viikon keskiviikkona oli Meksikon itsenäisyyspäivä ja sitä sitten juhlimmekin neljän meksikolaisemme kunniaksi. Laitan noista pippaloista oman kuvapläjäyksen tulemaan ensi viikolla, sillä kuvamateriaalia riittää ja olivatpahan sen verran hauskat bileet, että ansaitsevat oman postauksensa.

Viikko sitten lauantaina lähdimme tosiaan alle päivän varoitusajalla rannikolle telttailemaan. Harmi, ettei minulla ole kuvaa meidän kymmenen hengen teltastamme, sillä olihan se hulppea. Siis kokonsa puolesta, muuten aika halpiskamaa. Heti ensitöiksi pikkukaupunki Kiamaan päästyämme kävimme vetämässä ‘fish and chips’:it, siis uppopaistettua kalaa ja ranskalaisia. Olen viimeksi syönyt kyseistä ruokaa Briteissä vuonna nakki ja paavo, ja silloinkin vain kerran. Ei ihan oma suosikkini, mutta kyllä sitä syö, jos suolaa vain on tarpeeksi, hah!

IMG_7092

Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä vyöryä mereen pulikoimaan. Menimme eräälle salaiselle rannalle, jonne piti uida muutaman kymmenen metrin matkan sinne päästäkseen.

20090005_001

20110010_001

20340004

Tältä reissulta minulta löytyy enemmän videomateriaalia kuin kuvia ja yritänkin tässä saada aikaiseksi jonkinlaisen videon tuosta reissusta.

Illemmalla alkoi pilviä kasautua taivaalle ja vettä tulikin sitten lopulta koko yön ja aamun. Päätettiinkin lähteä jo puolen päivän maissa pois, kun uimaankaan ei enää päässyt.

IMG_7108

Siellä oli tuollainen kolo, josta turskahteli vettä ulos aina kun aallot löivät rantaan

IMG_7109

IMG_7137

Tällä viikolla kävin toisella eksursiollani Aboriginaalien kalliotaidetta ihastelemassa. Uskokaa tai älkää, mutta siellä oli pirun kylmä. Vaikea uskoa, että vain muutamaa päivää aiemmin olin uiskentelemassa meressä, kun tuolla kaksikaan pitkähihaista ei riittänyt lämpimänä pysymiseen. Tuuli oli tietysti isossa roolissa ja se olikin yksin kylmmimmistä viimoista mitä olen kokenut.

IMG_7212

Bongaa lauma kenguruita

IMG_7242

Näin muuten tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa käärmeen ja hämähäkin täällä. Kesää kohden niitä kuulemma pitäisikin alkaa näkymään. Olin kävelemässä kauppakeskukseen, kun muutaman metrin päästä tosiaan luikerteli metrinen käärme jalkakäytävän yli. Pikaisen googlettelun perusteella, kyseessä oli mahdollisesti Eastern Brown Snake eli tämä tässä:

Kuva Googlen kuvahausta

Kuva Googlen kuvahausta

Kyseinen käärme on melko yleinen näky Canberrassa ja kyllä, se on myrkyllinen. Toiseksi myrkyllisin maalla elävä käärme koko maailman mittakaavalla. Että sillä lailla.

IMG_7291

Tämä kaverin näin ihan oman kämpän vessassa. Näyttää kamalalta, mutta oikeasti kooltaan vain noin 3 cm. Uskon, että Australia ei ole vielä pannut parastaan.

Mutta nyt. Nyt minä lähden vihdoin viettämään ehkä ansaittuakin lomaa Gold Coastille. Palaan langan ääreen reilun viikon kuluttua raportoimaan reissun kulusta. Lupaamani Meksikon itsenäisyyspäivän postauksen laitan toki tulemaan ajastettuna jossain kohtaa viikkoa.

Kuulumisiin!

Kymmenen hupaisaa huomiota Australiasta

En ole niinkään varma näiden huomioiden/faktojen hupaisuudesta. En kuitenkaan viitsinyt käyttää englanninkielistä nimitystä (Fun Facts) suomenkielisessä blogissa, joten mennään tällä mennään. Pidemmittä puheitta esittelyssä hupaisia tai vähemmän hupaisia huomioitani Australiasta.

interesting_facts

Fun fact #1: Suora  lainaus Wikipediasta: “Australia on ainoa manner, jossa myrkyllisiä käärmeitä on enemmän kuin myrkyttömiä.” Eisss. Miksi minä edes luen näitä? Olin jo ehtinyt tuudittautua ihanan rauhaisaan luuloon, että eihän tämä Australia nyt niin vaarallinen olekaan.

Fun fact #2: Australiahan on tunnettu kaikenlaisista tappavista ja myrkyllisistä eläinlajeistaan. Äkkiseltään tulee mieleen hämähäkit, käärmeet, hait ja muut mönkiäiset, joita voit löytää esimerkiksi asuttamasta vartioimatta jätettyä kenkääsi. Näiden lisäksi kuitenkin löytyy eräs Vili Vilperistäkin tuttu sympaattinen elukka, joka myrkyllään voi aiheuttaa ihmiselle suunnatonta tuskaa, nimittäin VESINOKKAELÄIN. Siis mitä?! Hyi saakeli, kaikkea sitä saakin varoa. Toisaalta jos jonkun tappamaksi pitäisi tulla, niin olisihan se vesinokkaeläin aika leuhka.

Fun fact #3: Bomfunk Mc’s Freestyler on ilmeisen hyvin läpilyönyt suomalainen viisu, sillä sitä kuulee edelleen soitettavan. Suomessa sitä tosin en ole kuullut vaan muun muassa täällä Canberrassa eräässä kahvilassa keskellä päivää ja jokunen vuosi sitten Tsekissä rautatieasemalla. Myös Daruden Sandstormia kuulee välillä luukutettavan bileissä.

Fun fact #4: Pubeissa huudetaan paljon. Yks kaks yllättäen jokin pöytäseurue saattaa alkaa karjua ja hakata pöytää niin että hilsekin karkaa päästä. Eräs aika random hetki oli, kun täpötäydessä pubissa osan pelaillessa biljardia, osan jutellessa omassa porukassaan, soi Bon Jovin Livin’ On A Prayer taustalla ja kertosäkeen kohdalla yhtäkkiä koko pubi puhkeaa laulamaan niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Tämän jälkeen jokainen luonnollisesti jatkaa toimiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Fun fact #5: Täällä hanavesi maistuu kloorilta. Makuun ei ole vieläkään tottunut.

Fun fact #6: Talveen kuuluu toppatakki, eikä Australia siinä ole poikkeus. Päivälämpötilat kun ovat vain 15 asteessa, niin tuleehan siinä kylmä. Ei siinä vielä mitään, mutta jotkut näppärät ovat päättäneet yhdistää toppatakkiasustukseensa shortsit(!). Siis mikä on tämä logiikka? Joku viisaampi voisi kertoa minulle.

Fun fact #7: Musiikki soi aina ja kaikkialla. Ruokakaupoissa, pubeissa, kahviloiden terasseilla – jopa kauppakeskuksen parkkipaikalla.

Fun Fact #8: Australiassa kaikki vain yksinkertaisesti toimii. Yleisiä ilmaisia vessoja on kaikkialla, asiointi virastoissa on helppoa, monet kaupat ja kirjastot toimivat itsepalveluperiaate, yliopiston kirjasto on 24/7 auki, vesipisteitä löytyy sieltä täältä sekä monet museot ja galleriat ovat ilmaisia.

Fun Fact #9: Sisällä ollaan kengät jalassa Ameriikan malliin. Joka paikassa on tietysti myös kokolattiamatot – aika makoisa yhdistelmä, etten sanoisi. Jotta ei menisi liian helpoksi, tätä ei kuitenkaan aina noudateta, enkä nyt ole varma koska pitäisi pitää kengät jalassa ja koska ei. Siispä tunnollisena suomalaisena otan kengät aina pois.

Fun Fact #10: Täällä näkee ihmeellisiä urheiluauton ja lava-auton yhdistelmiä. Keula on mallia urheiluauto (no hyvä on, useimmiten normaali sedan, mutta urheilumallejakin olen nähnyt!) ja takaosa on lavamallinen. Auto on matala ja maavara pieni. Haluaisin tietää mihin käyttötarkoitukseen tämä auto on oikein suunniteltu.

Varokaa pikkuankkoja

Varokaa pikkuankkoja

Maailman pisin protesti

Näin minulle kerrottiin, varmaksi en mene lupaamaan. Oli miten oli, yli 20 vuotta jatkunut protesti on joka tapauksessa vaikuttava.

IMG_6846

Siitä lähtien kun britit ensimmäisen kerran Australian kamaralle jalallaan astuivat vuonna 1788, on aboriginaaleja sorrettu ja heidän ihmisoikeuksiaan laiminlyöty. Aboriginaalit itse ovat rauhaa rakastavaa kansaa, eivätkä ole ryhtyneet sotasille valkoihoisten kanssa. Toki alkuun joitakin ihmisiä kuoli puolin ja toisin yhteenotoissa, mutta se oli vähäistä esimerkiksi Amerikan intiaanien vastustukseen verrattuna. Kuvitelkaapa, olette asuttaneet mannerta 40 000 vuotta, kun muukalaiset saapuvat merten takaa ja julistavat teidän maanne omakseen. Samalla teistä tehdään toisen luokan kansalaisia, jonka perusteella teidän lapsenne viedään. Lapset kun ovat heidän mukaansa paremmassa turvassa valkoisten hoivissa (orpokodeissa).

IMG_6812

Mitä näkevät matkailijat, kun saapuvat Australiaan? Kerjääviä alkoholisoituneita aboriginaaleja. Rikollisia. Hyihyi, miten ne ovatkaan noin antaneet elämänsä repsahtaa. Onneksi eurooppalaiset tulivat ja pelastivat tämän maan. Eiväthän tuollaiset barbaarit osaa pitää edes itsestään huolta. Samaan aikaan he ostavat muistoksi bumerangin tai kauniisti koristellun laukun tai patakintaan tai minkä ikinä. Aboriginaalien taidetta ovat matkamuistomyymälät pullollaan. Tarkoitus ei ole syyllistää kuluttajaa vaan ennemmin näkisin vian Australiassa, kun se kehtaa markkinoida itseään aboriginaalien kulttuurilla. Bumerangi oli tosiaan alunperin aboriginaalien käyttämä metsästysase ja matkamuistot on hyvin usein koristeltu heidän taiteellaan.

acc036_istock_1443470medium.s800x800

Kuva löydetty Google kuvahaulla

Aboriginaalit ovat pitäneet protestista mielenilmausta pystyssä vanhan parlamenttitalon edessä jo vuosikymmenten ajan. Sitä kutsutaan Aboriginal Tent Embassyksi eli teltta suurlähetystöksi. Se ei ole kuitenkaan pelkästään yksi teltta, vaan koostuu useista teltoista, hippimäisestä kommuunista, kylteistä ja pienestä rakennuksesta, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa ylhäällä. Se muuttaa ilmiasuaan aina sen hetkisten asuttajiensa mukaan.

IMG_6818

IMG_6826 IMG_6825 IMG_6827 IMG_6829 IMG_6848 IMG_6850 IMG_6851 IMG_6852

Kuten aiemmin tuli mainittua, olin kyseisessä paikassa ekskursiolla. Meille esitelmöi aiheesta eräs ei-aboriginaali. Tulin paikalle vähän myöhässä, joten en hänen taustojaan tai motiivejaan siellä ololle tiedä.Tämä mies oli jotenkin koominen ilmestys, mutta samalla mieleenpainuva ja vakuuttava. Hän oli 26-vuotias laiha rastatukkainen mies, jolla oli likaiset housut jalassa ja kädet maalista likaiset. Hänellä oli päällä vain t-paita, eikä kenkiä tai sukkia, vaikka asteita oli tuolloin mittarissa vain +13 ja tuuli niin perkuleesti. Itsehän värisin kylmästä, eritoten kun olin juossut osan matkasta ja hikoillut. Itse asiassa mies heitti puolivälissä esitelmäänsä päällensä takin – puvun takin, joka oli aivan liian iso hänelle. Jotain vakuuttavaa hänessä kuitenkin oli. Ehkä nimenomaan se konstailettamuus. Ei yritetty esittää mitään muuta kuin ollaan, itse asia oli tärkein.

Hänen työnkuvansa tuolla leirillä oli pyhän tulen ylläpito ja esitelmöinti koululaisryhmille. Pyhä tuli on hänen sanojensa mukaan palanut paikalla jo parikymmentä vuotta. Kuulostaa aika uskomattomalta. Se on tuonut sinne joku mies aikoinaan muistaakseni jostain Adelaiden seuduilta ihan itse omin kätösin kantaen. En valitettavasti tarkemmin tiedä miten tulen kantaminen noin noin kuin yleensä ottaen onnistuu.

IMG_6823

Tietysti tuolla on myös aboriginaaleja, he vain eivät sattuneet olemaan tällä kertaa paikalla. Jos vierailet Canberrassa, voin lämpimästi suositella vierailemaan tässä teltta suurlähetystössä. Erityisesti, jos Australian kulttuurin ymmärtäminen syvemmin kiinnostaa. Tulenvartijat ja muut paikalla majailevat jututtavat kuulemma mielellään vierailijoita. Kuvia ei kuitenkaan tule ottaa ihmisistä ilman lupaa ja kunnioittava käytös on luonnollisesti odotettua.

Valkoisella Australialla on musta historia (aboriginaalien käyttämä slogan).

 

Patikointia ja pelastustehtäviä

Viime lauantai oli melko mieleenpainuva päivä. Paitsi, että kävimme patikoimassa Canberran ulkopuolella, olin paikalla kahdessa täysin eri tilanteessa, jossa tarvittiin ambulanssia.

Lähdimme aamusta parinkymmenen hengen porukalla kohti Namadgin kansallispuistoa. Edellinen päivä oli ollut jo lämmin, joten osasimme varustautua shortseilla. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia (paikalliset puhuvat aina ajasta, ei kilometreistä). Matkalla näimme todella laajan avoimen alueen, johon oli istutettu puita nättiin riviin. Kuljettajamme tiesi kertoa, että alue oli palanut pahoin vuonna 2003. Täällä nämä maastopalot ovat yleisiä ja yksi merkittävimmistä uhkista myös ihmisille. Tuolloin vuonna 2003 palossa kuoli muutamia ihmisiä ja yli 500 kotia paloi, jonka lisäksi metsistä ja luonnonpuistoista 70% vahingoittui.

Kuva täältä

Hurja ajatella kuinka lähelle keskustaa se on tullut // Kuva täältä

Kun pääsimme pois isolta tieltä ja aloimme lähestyä sovittua tapaamispaikkaamme, alkoivat maisemat muistuttaa minun mielikuviani Australiasta.

IMG_6903

 

IMG_6900

 

IMG_6904Emujakin nähtiin tien poskessa, mutta eihän niistä kuvaa saanut. Nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät pallurat ovat ihan tavallisia tylsiä lehmiä vaan.

Valitsemamme reitti oli yhteensä n. 10 kilometriä pitkä. Se ei kiertänyt ympyrää, vaan samaa reittiä oli tultava takaisin. Menomatka meni ilman ihmeellisyyksiä metsikössä jonossa talsien kuin pienet elefantit ikään.

IMG_6915

IMG_6917

Täältä se vuoden 2003 palo muuten sai alkunsa

IMG_6925

IMG_6938

Reitin päähän päästyämme löysimme paitsi huikeat maisemat myös seurueen, jonka yksi jäsen murtanut nilkkansa useasta kohtaa (diagnoosi selvisi jälkeenpäin kun häiskä pääsi sairaalaan). En itse asiassa tajunnut tilannetta, ennen kuin vasta kun olimme jo tekemässä lähtöä takaisin päin, sillä he olivat hieman kauempana meistä ja käyttäytyivät rauhallisesti. Osa porukastamme tosin oli jo tässä vaiheessa asiasta tietoisia ja jututtivatkin heitä. Me autuaan tietämättömät kiipeilimme kallioilla ja räpsimme kuvia.

IMG_6944

IMG_6948

IMG_6958 IMG_6968

Lounastaessamme alkoi tilanteen kuva selvitä kaikille. Ensiapu oli hälytetty paikalle, mutta heidän tulonsa veisi luonnollisesti aikaa, sillä maantielle oli matkaa 5 kilometriä kivikkoista polkua. Siispä riskeimmät ryhmästämme päättivät jäädä kantamaan loukkaantunutta ensiapuryhmää vastaan, ja me muut lähdimme edeltä. Tarkoituksenamme oli ollut alunperin käydä vielä vaelluksen jälkeen toisessa paikassa, mutta kun pelastusoperaatioon ryhtyneitä ryhmäläisiämme ei kuulunut metsästä vielä parin tunnin jälkeenkään, alkoi käydä selväksi, ettemme ehtisi enää sinne. Aloimme huolestua, kun pian pimenisi, eikä siellä ollut kenttiä, jotta olisimme saaneet heihin yhteyden. Lähdimmekkin sitten heitä vastaan. Kauas emme kuitenkaan joutuneet kävelemään, kun jo kuulimme tuttuja ääniä. Ensiapuryhmä oli mennyt jotain toista reittiä.

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

IMG_6972

Entäs se toinen tilanne sitten?

Kotiin päästyäni ja siellä aikani hengailtuani, kuulin käytävästä töminää ja outoja ääniä, eräänlaista vaikerrusta. Sen jälkeen kuulin puhetta, josta en saanut selvää, mutta aistin, ettei kaikki ollut hyvin. Jossain vaiheessa kävi selväksi, että jollekin soitettiin ambulanssia. En oikein tiennyt mitä tehdä. Tuntui, että jos menisin katsomaan tilannetta, vaikuttaisin uteliaalta idiootilta. Toisaalta taas, pitäisihän se nyt kysyä, jos voisi jotenkin auttaa. Kävin sitten käytävällä pyörähtämässä ja näin tämän ambulanssin soittajan, joka oli edelleen puhelimessa. Yritin katsoa häntä vähän kysyvästi, mutta hän ei huomioinut minua, joten oletin, ettei tilanteeseen tarvittu muita ihmisiä. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlainen kohtaus, sillä kuulin puhetta päänsärystä ja äkillisestä ruumiinlämmön noususta/laskusta. Mitään ei ole näin jälkeenpäin asiasta kuulunut, joten eiköhän asia ole päättynyt onnellisesti.

Semmoinen päivä se.

Ps. Kokeilin eilen kengurun ja kamelin lihaa. Ihan hyviä olivat, mutta eivät pärjää kunnon poronlihalle!

Hei hei mitä kuuluu

On ollut aika vilkas viikko, enkä ole valitettavasti ehtinyt kirjoitella. Alkuviikosta minulla oli kaksi esitelmää ja muutenkin kouluhommia on alkanut kasautua. Arvosteltavat tehtävät ovat kuitenkin onneksi erilaisia ja monipuolisia, eivätkä ne ole suhteellisen isotöisiä. Paljon niitä toki on. Suomessa kirjoittelen lähinnä esseitä joka kurssille, joten esitelmät, päiväkirjat, julisteet, monivalintakysymystentit ja muut ovat ihan tervetullutta vaihtelua.

Suomessa en omien opintojeni puolesta koskaan käy ekskursioilla. Täällä niitä on minulla on kaksi pelkästään tämän yhden lukukauden aikana. Kävimme tällä viikolla aboriginaalien teltta suurlähetystössä (aboriginal tent embassy) joka on protestinen mielenilmaus aboriginaalien oikeuksien puolesta ja on ollut paikalla jo vuosikymmenten ajan. Se ei siis ole mikään virallinen suurlähetystö ja esimerkiksi tällä hetkellä siellä on useita eri telttoja ja rakennelmia eräänlaisessa hippimäisessä kommuunissa. Kirjoittelen tästä oman postauksensa, sillä paikasta riittää paljon sanottavaa.

IMG_6846

Viime viikonloppuna pääsin viimein metsään. On meinannut pikkukylän tyttöä siepata, kun ei ole ollut löytyä keinoa päästä luonnon äärelle. Lähdimme pohjoismaisella joukkiolla (kaksi norjalaista, ruotsalainen ja minä) tutkimaan lähellä keskustaa sijaitsevaa Black Mountainia. Googlen mukaan sinne on täältä noin seitsemän kilometriä, mutta ei se matka kyllä ihan niin pitkältä tuntunut. Tosin oikaisimmekin jostain ryteikköjen läpi. Metsä oli itsessään vähän tylsähkö. Enemmän luontoelämää näkee täällä kampuksella ja läheisen järven ympärillä, jossa käyn toisinaan juoksemassa. Kun kiipesimme kukkulalle olivat maisemat kuitenkin ihan kiitettävät, ja kävihän tuo ihan treenistäkin, kun melko jyrkkää mäkeä sai puskea menemään.

IMG_6768

IMG_6780

IMG_6805

 

IMG_6776

IMG_6784

 

Sunnuntaina meillä oli Internation Food Feast. Sen ideana oli, että jokainen tuo jonkin omalle maalleen tyypillisen ruokalajin. Me suomalaiset yhdistimme voimamme ja pyöräytimme kaksi erilaista mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Leipominen ja ruuanlaitto yleensäkin on täällä hieman haastavaa, sillä kaikkia tarvikkeita ei ole, eikä niitä viitsi ostaa, kun ne joutuu kuitenkin jättämään tänne pois lähtiessä. Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja sitä oli paljon. Tällä kertaa tarjonta oli hyvin jälkiruokapainotteinen. Tarjolla oli muun muassa amerikkalaisia hot dogeja (okei nimi oli eri, mutta en muista) ja juustomakaronia, norjalaisia rusinapullia, itävaltalaista pannukakkua, ruotsalaisia lihapullia, englantilaista juustokakkua ja niin edelleen. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua kovin montaa.

20150906_141027

Suomalaisten taidonnäyte

20150906_143045

Itävaltalaista jälkiruokaa

20150906_143704

Nyt täytyy lähteä nauttimaan auringonpaisteesta, kun vihdoinkin on alkanut lämpeämään!

 

Suomi kiinnostaa

IMG_6711

Vaikka Riku Rantala muuta väitti. Tai hän kylläkin taisi väittää, ettei Suomea tunneta maailmalla. Hän on reissannut mitä ilmeisemmin vähäosaisemmissa maissa, eivätkä kouluttamattomat ihmiset varmasti tiedäkään missä Suomi sijaitsee. Ei minunkaan ykkösprioriteettina olisi maantiedon hallitseminen, jos en edes tietäisi koska mahdollisesti saan seuraavan aterian. Toki Rantala on matkustellut kokonaisuudessaan niin paljon elämänsä aikana, että hänellä onkin varaa tuollaisia stereotypioita esittää. En myönnä enkä kiellä väitteen totuudenmukaisuutta.

IMG_6707

Täällä saadun kokemuksen perusteella ihmisiä joka tapauksessa kiinnostaa Suomi. Sijaintikin on tiedetty hyvin, tai sitten jos ei ole tiedetty, sitä ei ole ääneen sanottu. Monet ovat sanoneet, että haluaisivat käydä Suomessa ja jotkut ovat käyneetkin. Eräs melko läheiseksikin ystäväksi muodostunut aussi on jopa asunut Suomessa 2,5 vuotta ja kovasti haikailee takaisin. Meksikosta lähdetään ilmeisesti melko mielellään opiskelemaan Suomeen tai vähintäänkin tutustumaan maahan. Kai välimatka tekee kohteesta kuin kohteesta eksoottisen. Lämpimien maiden asukkaille kylmyys ja lumi on erikoista ja kiinnostavaa, samoin kuin lämpö ja trooppinen kasvillisuus ja eläimistö ovat meille.

IMG_6692

Myös koulussa ollaan kiinnostuneita Suomesta, niin opettajien kuin kanssaopiskelijoidenkin puolesta. Olen tehnyt heti alkuun selväksi, että tulen muualta, saadakseni osakseni sympatiaa akateemisten sanojen kanssa sössöttäessäni. Vaikka olenkin asunut Englannissa 8 kuukautta ja arjessa kielenkäytössä ei ole mitään ongelmia, on akateeminen sanasto aiheuttanut pientä jännitystä. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, opiskelen alkuperäisväestöjä ja onkin aika lailla luonnollista, että opettajia kiinnostaa suomalaisuuteni, koska saamelaiset. Itse asiassa pidänkin esityksen saamelaisista ensi viikolla (iiks).

IMG_6713

Olen kertoillut ilmastosta ja vuodenajoista kevyesti lapin lisällä höystettynä. Pakkasta on tietysti -50 astetta 10 kuukautta vuodesta, taivaalta sataa jääpuikkoja ja saunaan mennään hikoilemaan 140 asteeseen. Talvella on pimeää, eikä katuvaloja ole. Kesällä on valoisaa, mutta sataa lunta. No ei sentään. Melko rehellisesti oman kokemukseni pohjalta olen asioista kertonut, mikä sekin on toki aiheuttanut hämmästelyä.

IMG_6672

Myös Suomen kieli kiinnostaa. Joskus sille on naurettu pää vääränä, joskus se on aiheuttanut vaipumista syvään epätoivoon hankaluutensa vuoksi. Olen yrittänyt auttaa tätä suomalaistunutta aussia muistamaan sanoja ja lausumista oikein. Kuitenkin englantia puhuvilla on niin erilainen kielirakenne, että lausuminen suomalaisittan on lähestulkoon mahdotonta. Mikä on ollut yllättävää on se, että espanjaa puhuvat meksikolaisemme pystyvät lausumaan suomenkieliset sanat täydellisesti. Ä tai R ei tuota mitään ongelmia. Vastaavasti tietysti me pystymme lausumaan espanjankielisia sanoja paremmin kuin muut. Tämähän on ilmiselvä merkki siitä, että minun pitäisi alkaa opiskelemaan espanjaa! Vai mitä?

IMG_6684

Pirun vaikeita kuvattavia nämä tipuset, kun pölähtelevät päättömästi paikasta toiseen