Ilmoitusluontoista asiaa

Nyt kävi niin, että tietokoneeni näyttö sanoi itsensä irti, enkä näin ollen pysty päivittämään blogiani. Kännykällä kirjoittaminenkin onnistuisi, mutta on erittäin epämiellyttävää, sillä kerrallaan näkyy vain yksi rivi tekstistä. Lisäksi kaikki valmiiksi muokatut kuvani ovat tietysti koneella, joten en niihin käsiksi pääse. Siispä bloggaaminen jää nyt tauolle siksi aikaa, että saan koneen huoltoon.

Tällä hetkellä olen Melbournen lentokentällä. Siis yli 3000km etelämpänä kuin eilisessä sijaintipaikassani Cairnsissa. Lensin tänne jo eilen päivällä ja vietin illan kuljeskellen kaupungilla. Yöksi tulin takaisin lentokentälle, koska en raaskinut mennä hostelliin. Ihan mukavasti tuossa kovalle penkilläkin nukkui, mitä nyt heräili vähän väliä.

Seuraavat yöt tulen viettämään jälleen kerran teltassa – tai siis swagissa, eli yhden hengen teltassa. Suuntaan nimittäin Ulurulle (Ayer’s Rockille), jossa minut ottaa hellään huomaansa matkajärjestäjä nimeltä Rock Tour. Kolme päivää palloilen tuolla isolla kivellä ja Kata Tjutann kansallispuistossa, minkä jälkeen menen vielä Alice Springsiin muutamaksi päiväksi.

Sitten lennänkin Sydneyyn pariksi yöksi, jonka jälkeen koittaa kotimatka! Viikko enää siis Australiassa. Tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta odotan innolla kotiin pääsyä, toisaalta tulee ikävä tätä maata ja ihmisiä. Eilen sanoin ensimmäiset hyvästit kahdelle roadtripin jäsenellemme ja oli haikeaa. Muut näen vielä Sydneyssä.

Voi olla, että kirjoittelen puhelimella kuulumisia paahtavasta keski-Australiasta (sääennuste lupailee +40 astetta tälle päivälle). Toisaalta voi olla, että en. Kuvat ovat kuitenkin minulle niin tärkeä osa blogiani, että niiden puuttuminen ei innosta kirjoittelemaankaan.

Lue loppuun

Perillä ollaan

2914 kilometriä ja 13 päivää takanapäin. Saavuimme määränpäähämme Cairnsiin eilen. Olemme nyt hostellissa ja kyllähän sängyssä nukkuminen oli erimukavaa lähes kahden viikon telttailun jälkeen. Nukuin toki teltassakin ihan hyvin, toisin kuin vähemmän telttailleet miehistömme jäsenet, mutta sänky on aina sänky. Ainakaan täällä ei herää joka aamu viideltä jäätävään lintukonserttiin.

Jatketaanpas siitä mihin jäätiin. Gold Coastilta suuntasimme Brisbaneen, josta nappasimme kyytiin toisen suomalaisen – ainoan miesvahvistuksemme. Henri on myös vaihtari, mutta tuli mukaan vasta tässä vaiheessa, sillä hän oli käymässä Uudessa-Seelannissa.

20151127_124135

Jouduimme tekemään uudelleenjärjestelyitä uuden tulokkaan johdosta. Henri vaihdettiin saksalaisen Marien tilalle toiseksi kuskiksi, sillä muuten hän olisi harteikkaana miehenä vienyt liikaa tilaa autossa. Kyllä, tilanpuute oli niin suuri, että jouduimme miettimään jopa ihmisten kokoa, haha! Autokin pakattiin aina uudelleen ja uudelleen, jotta jokainen millimetri saatiin hyötykäyttöön.

Brisbanesta ajoimme Hervey Bayhyn, joka oli kohteenamme ainoastaan Fraser islandin vuoksi. Fraser on maailman suurin hiekkasaari ja siellä on kuulemma paljon nähtävää. Itse kuitenkin skippasin tuon reissun, sillä se ei mitenkään sopinut enää budjettiini. Toisaalta en ollut ollenkaan pahoillani vapaapäivästä, jolloin sain rauhassa kirjoitella blogia sun muuta.

Gold Coast

Gold Coast

Meille kävi pieni haksahdus ja Fraserille menijät missasivat lautan, johon olivat ostaneet liput. Menimme väärään paikkaan epäselvien ohjeiden takia, emmekä enää ehtineet oikeaan paikkaan ennen lautan lähtöä. Onneksi he saivat mahdollisuuden mennä seuraavana päivänä uudestaan, eivätkä rahat menneet hukkaan. Meidän jatkosuunnitelmiimme se toki vaikutti melko paljon. Olimme aikoneet käyttää sen seuraavan päivän Airlie Beachille ajamiseen, joka on lähtöpiste Whitsundays Islandille. Hervey Baysta sinne ajamiseen menee noin kymmenen tuntia. Siispä jouduimmekin lähtemään ajamaan yötä vasten porukan palattua Fraserilta. Jouduimme myös tekemään kaikki hankintamme jo Hervey Bayssa sekä pakkaamaan kaikki kamppeenne tulevia päiviä ajatellen. Tähän menikin sitten kokonainen päivä.

received_10153739359457118

Ajaminen yöllä osoittautui odotettua raskaammaksi. Sovimme, että etupenkillä istuva pysyisi aina hereillä kuskin kaverina turvallisuussyistä. Ajoin itse ensimmäisenä, koska satuin jo muutenkin istumaan kuskin paikalla, kun kävin noutamassa muut lautalta. Suhteellisen helppo nakki siis. Yhdeksän aikoihin illalla Henri hyppäsi puikkoihin ja minä valvoin hänen seuranaan.Telttaillessa olimme tosiaan tottuneet menemään nukkumaan hyvin aikaisin, joten ei ihme, että jo tässä vaiheessa muut nukkuivat.

Jossain vaiheessa teki todella tiukkaa pysyä hereillä, mutta pysähdyksellä mäkkärissä ja mustalla kahvilla saatiin ostettua lisäaikaa. Lopulta mekin pääsimme nukkumaan lyhyesti, kun Marie ajoi viimeisen osuuden. Mitenkään mukavasti ei toki tullut nukuttua ja kun pääsimme perille neljän aikaan aamuyöstä, nukuimme sitten jonkin aikaa satamassa taivasalla.

Whitsundaysta kirjoitan erikseen, sillä kokemus oli yksi parhaimmista koko vaihtoaikana. Sen verran voisin kuitenkin raottaa, että kyseessä on saari, jossa telttailimme kaksi yötä. Paikka on todella suosittu turistikohde ja ihmiset yleensä vierailevat siellä ohjatuilla turistimatkoilla. Me sen sijaan ostimme vain lauttalipun ja retkeilyoikeuden, millä säästimme todella paljon rahaa. Ei sähköä, ei vettä, ei kenttiä. Vain luonto ja me.

received_10153739359167118

Nyt täytyy kuitenkin alkaa valmistautumaan illan menoihin. Tänään on siis 25. syntymäpäiväni ja luvassa on jonkin asteista juhlintaa. Kröhöm. Palailen taas langoille, kunhan ehdin!