Kansainvälisiä tuulia roadtripiltä

Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän hetkisen reissun tuntemuksista ja kuulumisista näin tuoreiltaan. Palaan Uuden-Seelannin postauksiin, kunhan löydän aikaa kirjoittaa niistä.

Jätimme sunnuntaiaamuna Canberran taaksemme ja suuntasimme ensimmäiseksi Sydneyyn noutamaan vuokra-automme. Ryhmädynamiikka oli samantien kunnossa, eikä kolmen tunnin odottelu vuokra-autofirmalla saanut hermojamme kiristymään. Päinvastoin, nauroimme ihan kaikelle tyhjänpäiväiselle, niinkuin hyvät kaveriporukat yleensäkin.

Yhteensä koko karavaanissa on 11 henkeä kahdeksasta eri maasta. Autoja on kolme ja päämääränä on telttailla koko matka Cairnsiin saakka. Minun autossani on lisäkseni yksi saksalainen, yksi sveitsiläinen ja yksi meksikolainen. Hyvin kansainvälinen porukka siis. Muissa autoissa on ihmisiä Norjasta, Ruotsista, Argentiinasta, Belgiasta ja Meksikosta.

Suunnitelmamme vaihtelevat hieman autokunnittain ja loppua kohden tiemme erkanevat. Näin jättimäistä ryhmää on yksinkertaisesti mahdotonta pitää koossa koko matkaa, mikä ei toisaalta haittaa. Jokainen voi tehdä mitä itse tykkää, eikä tarvitse mukautua toisten tahtoon.

Ensimmäisenä päivänä haimme saksalaisen Marien kanssa tuntumaa autoon. Me kaksi ajamme ja toiset lähinnä nukkuvat. Välillä toki lauletaan ja otetaan selfieitä. Hiljaisia hetkiä ei juurikaan ole.

Toisena päivänä autoilu alkoi jo sujua rutiinilla, eikä isommatkaan kaupungit enää pelottaneet. Ensimmäisen yön vietimme Port Macquariessa, jossa olinkin käynyt jo aikaisemmalla Roadtripilla. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa erikoiseen parkkikulttuuriin, jossa auto jätetään parkkiin ilman minkäänlaisia lippuja tai kiekkoja. Parkkiaika on kaksi tuntia ja kun tuo aika on kulunut, maanalainen mittari kutsuu paikalle parkkipirkon sakottamaan auton. Melkoista.

Seuraavat kaksi yötä vietimme Byron Bayssa, joka on idyllinen pikku hippikaupunki. Söimme siellä ehkäpä maailman parasta jäätelöä paikassa nimeltä Gelati. Muuten siellä ei ollutkaan juurikaan nähtävää, lukuunottamatta majakkaa, jossa olin käynyt jo edellisellä kerralla. Kaupungissa taitaakin parasta olla sen tunnelma.

Byron Bayn jälkeen suuntasimme kahdeksi yöksi Gold Coastille, joka on todellinen suurkaupunki. Rannikko on 29 kilometriä pitkä ja sitä reunustaa pilvenpiirtäjien jono. Majoituksemme oli ihan rannan vieressä täydellisellä paikalla. Vietimme siellä sveitsiläisen Nathanian synttäreitä koko porukalla grillaamalla ja juomalla rommikolaa. Meidän autoporukkamme oli lopulta ainoa, joka päätyi lähtemään keskustaan yökerhoilemaan. Itse tulin aika varhaisessa vaiheessa takaisin, mutta olen ylpeä itsestäni, että sentään lähdin sinne! Minulla on ollut viime aikoina suuria ongelmia saada itseäni lähtemään baariin ja olenkin vältellyt niitä taidokkaasti jo yli kuukauden. Kyllä kai se on myönnettävä, että vanhaksi sitä on tullut.

Tämä reissu on kokonaisuudessaan hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin. Ensimmäisellä roadtripillä ja Uudessa-Seelannissa tarkoituksena oli nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, joten liikkumista tuli paljon. Tällä reissulla taas löhöilyä ja rentoilua enemmän, eikä kuviakaan tule räpsittyä yhtä paljon. Yleensä valokuvaaminen on minulle se ykkösprioriteetti, mutta tämäkin sopii minulle erittäin hyvin. On ihan hyvä välillä oikeasti rentoutua.

Kuvia ei tosiaan juurikaan ole, mutta tässä joitain kännykkäräpsyjä eri ihmisten puhelimista:

received_10153718778022118 received_10153718777652118 received_10153718776117118 received_10153718776982118

received_193128857696153

 

Roadtrip osa 2: Byron Bay

DSC_7034

Oletteko ennen kuulleet Byron Baysta tai Gold Coastista? Kyseiset kaupungit ovat melkoisen tunnettuja surffimekkoina ja rantaparatiiseina. Byron Bay sijaitsee noin 80 kilometrin päässä Gold Coastin eteläpuolella ja pysähdyimme siellä päiväkseltään ennen suuntamista lopulliseen määränpäähämme. Ondrejn sisko ja hänen poikaystävänsä asuvat Gold Coastilla ja koko matkan pääasiallinen tarkoitus olikin käydä vierailemassa heidän luonaan. Tapasimme heidät itse asiassa jo Byron Bayssa, jossa lounastimme yhdessä, jonka jälkeen lähdimme yhdessä ihmettelemään rantaa ja paikallisia nähtävyyksiä.

DSC_7002

Pysähdyimme jaloittelemaan vielä ennen Byron Bayta eräässä pienessä kyläpahasessa ja näimme ensimmäisen kerran valaita! Niistä ei valitettavasti kunnollisia kuvia saanut, sillä ne näyttivät pinnan yläpuolella vain hieman selkäänsä.

DSC_7000

DSC_6995

DSC_3166

Ondrejn sisko kehui kuinka paljon liskoja tulisimme näkemään. Näimmekin yhden lähtiessämme kiipeämään Byron Bayn majakalle, mutta siihen se sitten jäi. Koko matkan ylös tähyilimme pusikoihin, mutta näimme vain paikallisia kalkkunoita (ainakin niiltä ne näytti). Kyseiset kalkkunat olivat niin tuhottoman yleisiä ja epäkiinnostavia, ettei niistä tullut edes räpsäistyä kuvaa. Niin ja toki valaitakin näimme aina vähän väliä meren pinnalla henkeä haukkaamassa, mutta niistä kun ei kunnollisia kuvia saanut, uhkasi kuvasaldo jäädä laihanlaiseksi. Toki maisemat olivat kauniita.

DSC_7006

DSC_7032 DSC_7020

Australian itäisimmällä pisteellä

Australian itäisimmällä pisteellä

Takaisin tullessamme olimme jo luopuneet toivosta liskojen suhteen. Ei sinänsä harmittanut, sillä kohtasimme jotain parempaa ja odottamatonta, nimittäin nokkasiilin. Peloissaan se raukkariepu tosin oli, sillä se oli vähän satimessa. Pää oli jossain kolossa, mutta muu kroppa ulkopuolella. Ilmeisesti taktiikkana oli “minä en näe niitä, ne eivät näe minua”. Ei ole ihan tavallista nähdä nokkasiiliä Australiassa ja meidän paikallisillekin se oli ensimmäinen kerta kuuden Australiassa asutun vuoden aikana.

DSC_7043

Uskaltautui se sentään sen verran päätä nostamaan, että sai tämän kuvan napattua.

Ja sitten vielä näimme kuin näimmekin toisen liskon. Liskoja näimme itse asiassa myöhemmin Gold Coastilla pilvin pimein, joten ihan turhaa oli valitus niiden näkemättömyydestä.

DSC_7072

Iltapäivällä Gold Coastia kohti ajellessamme pysähdyimme vielä eräälle näköalapaikalle. Mikä tarkoitti lisää kiipeämistä. Maisemat olivat samantyylisiä rantamaisemia ja niitä kohtaan alkoi hieman jo kyllästyminen iskeä. Paikan kohokohta olikin mielestäni kallioiden takaa avautuva pieni musta saari, joka muodostui erikoisista pylväskivistä. No, katsokaa itse, en osaa sitä sen paremmin selittää.

Koko saarta oli mahdotonta saada kuvaan, sillä käytössäni oli sillä hetkellä kameran pidempi kuvaputki.

Koko saarta oli mahdotonta saada kuvaan, sillä käytössäni oli sillä hetkellä kameran pidempi objektiivi.

Illalla Gold Coastille päästyämme otimme rennosti ja joimme parit oluset. Ajatuksena oli lähteä  johonkin yömarkkinoille (night market), mutta kolmen yön teltassa nukkumisen jälkeen uni vei voiton. Ette usko kuinka hyvin sitä pieni ihminen nukkuukaan ohuella lattialle levitetyllä patjalla, kun se vain on sisätiloissa. Ensimmäistä kertaa reissun aikana ei tarvinnut heräillä keskellä yötä kylmyyteen.

Tarkoituksenani oli kirjoitella Byron Baysta ja Gold Coastista samassa postauksessa, mutta näiden kuvien paljouden takia armahdan teidät (ja itseni) ja kirjoitan Gold Coastista oman postauksensa myöhemmin.