Meksikon itsenäisyyspäivän juhla

Kuulostipas hienostuneelta. Ryyppäjäisethän ne olivat, eikä mikään pukujuhlia. No ei vain. Vasta ihan loppuillasta meno kävi vähän hurjemmaksi – jostain muun muassa ilmestyivät ostoskärryt sinne. Ostoskärryjä nyt sinänsä näkee melko usein täällä, sillä on ihan normaalia, että ihmiset pukkaavat ostoksensa niillä läheiseltä ostarilta (n. 15 minuutin kävelymatkan päässä) kotiovelleen. Yleensä ne tosin pysyttelevät ulkotiloissa.

Olin auttelemassa valmisteluissa ja sain todella paljon kiitosta tomaatin leikkuutaidoistani. Jopa niin paljon, että sain leikata toisten leikkaamat tomaatit uudelleen. Hassuja nuo meksikolaiset.

Kaikki oli luonnollisesti meksikoteemaista: ruoka, musiikki, koristelut, pelit, juomat ja niin edelleen. Näistä muodostuivat kyllä yhdet lempipippaloistani täällä, en osaa oikein sanoa miksi. Hauskaa oli.

IMG_6989 IMG_6986 IMG_7000 IMG_7002 IMG_7019 IMG_7029

 

Ruoka hävisi sitä mukaa tarjottimilta, kun sitä esille laitettiin, enkä ehtinyt valitettavasti ottaa kuin yhden kuvan tarjoiluista.

Ruoka hävisi sitä mukaa tarjottimilta, kun sitä esille laitettiin, enkä ehtinyt valitettavasti ottaa kuin yhden kuvan tarjoiluista.

IMG_7051

Sangriaa!

IMG_7047 IMG_7057 IMG_7066 IMG_7073

Sombrero oli niin iso, ettei melkein kuvaan mahtunut.

Sombrero oli niin iso, ettei melkein kuvaan mahtunut.

¡Viva méxico!

Menneen viikon lumia

Huh huh, kun on ollut kiireinen viikko! ‘Semester Break’ elikkä viikon loma alkoi juuri ja sitä ennen piti saada kaikki palautettavat tehtävät kasaan, joita olikin todella kiitettävästi. Koulutyöt pääsivät vähän kerääntymään loppua kohden, kun ylläripylläri oli muutakin tekemistä. Lähdin muun muassa rannikolle extempore yhden yön telttareissulle, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa esseetä. Ei se ole niin justiinsa. Olen muutenkin huomannut, että olen Suomessa käyttänyt ihan liikaa aikaa kirjallisten töiden hiomiseen. Täällä nimittäin olen saanut nimittäin ihan samanlaisia arvosanoja, vaikka kirjoitankin englanniksi ja käytän töihin vähemmän aikaa.

Viime viikon keskiviikkona oli Meksikon itsenäisyyspäivä ja sitä sitten juhlimmekin neljän meksikolaisemme kunniaksi. Laitan noista pippaloista oman kuvapläjäyksen tulemaan ensi viikolla, sillä kuvamateriaalia riittää ja olivatpahan sen verran hauskat bileet, että ansaitsevat oman postauksensa.

Viikko sitten lauantaina lähdimme tosiaan alle päivän varoitusajalla rannikolle telttailemaan. Harmi, ettei minulla ole kuvaa meidän kymmenen hengen teltastamme, sillä olihan se hulppea. Siis kokonsa puolesta, muuten aika halpiskamaa. Heti ensitöiksi pikkukaupunki Kiamaan päästyämme kävimme vetämässä ‘fish and chips’:it, siis uppopaistettua kalaa ja ranskalaisia. Olen viimeksi syönyt kyseistä ruokaa Briteissä vuonna nakki ja paavo, ja silloinkin vain kerran. Ei ihan oma suosikkini, mutta kyllä sitä syö, jos suolaa vain on tarpeeksi, hah!

IMG_7092

Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä vyöryä mereen pulikoimaan. Menimme eräälle salaiselle rannalle, jonne piti uida muutaman kymmenen metrin matkan sinne päästäkseen.

20090005_001

20110010_001

20340004

Tältä reissulta minulta löytyy enemmän videomateriaalia kuin kuvia ja yritänkin tässä saada aikaiseksi jonkinlaisen videon tuosta reissusta.

Illemmalla alkoi pilviä kasautua taivaalle ja vettä tulikin sitten lopulta koko yön ja aamun. Päätettiinkin lähteä jo puolen päivän maissa pois, kun uimaankaan ei enää päässyt.

IMG_7108

Siellä oli tuollainen kolo, josta turskahteli vettä ulos aina kun aallot löivät rantaan

IMG_7109

IMG_7137

Tällä viikolla kävin toisella eksursiollani Aboriginaalien kalliotaidetta ihastelemassa. Uskokaa tai älkää, mutta siellä oli pirun kylmä. Vaikea uskoa, että vain muutamaa päivää aiemmin olin uiskentelemassa meressä, kun tuolla kaksikaan pitkähihaista ei riittänyt lämpimänä pysymiseen. Tuuli oli tietysti isossa roolissa ja se olikin yksin kylmmimmistä viimoista mitä olen kokenut.

IMG_7212

Bongaa lauma kenguruita

IMG_7242

Näin muuten tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa käärmeen ja hämähäkin täällä. Kesää kohden niitä kuulemma pitäisikin alkaa näkymään. Olin kävelemässä kauppakeskukseen, kun muutaman metrin päästä tosiaan luikerteli metrinen käärme jalkakäytävän yli. Pikaisen googlettelun perusteella, kyseessä oli mahdollisesti Eastern Brown Snake eli tämä tässä:

Kuva Googlen kuvahausta

Kuva Googlen kuvahausta

Kyseinen käärme on melko yleinen näky Canberrassa ja kyllä, se on myrkyllinen. Toiseksi myrkyllisin maalla elävä käärme koko maailman mittakaavalla. Että sillä lailla.

IMG_7291

Tämä kaverin näin ihan oman kämpän vessassa. Näyttää kamalalta, mutta oikeasti kooltaan vain noin 3 cm. Uskon, että Australia ei ole vielä pannut parastaan.

Mutta nyt. Nyt minä lähden vihdoin viettämään ehkä ansaittuakin lomaa Gold Coastille. Palaan langan ääreen reilun viikon kuluttua raportoimaan reissun kulusta. Lupaamani Meksikon itsenäisyyspäivän postauksen laitan toki tulemaan ajastettuna jossain kohtaa viikkoa.

Kuulumisiin!

Maailman pisin protesti

Näin minulle kerrottiin, varmaksi en mene lupaamaan. Oli miten oli, yli 20 vuotta jatkunut protesti on joka tapauksessa vaikuttava.

IMG_6846

Siitä lähtien kun britit ensimmäisen kerran Australian kamaralle jalallaan astuivat vuonna 1788, on aboriginaaleja sorrettu ja heidän ihmisoikeuksiaan laiminlyöty. Aboriginaalit itse ovat rauhaa rakastavaa kansaa, eivätkä ole ryhtyneet sotasille valkoihoisten kanssa. Toki alkuun joitakin ihmisiä kuoli puolin ja toisin yhteenotoissa, mutta se oli vähäistä esimerkiksi Amerikan intiaanien vastustukseen verrattuna. Kuvitelkaapa, olette asuttaneet mannerta 40 000 vuotta, kun muukalaiset saapuvat merten takaa ja julistavat teidän maanne omakseen. Samalla teistä tehdään toisen luokan kansalaisia, jonka perusteella teidän lapsenne viedään. Lapset kun ovat heidän mukaansa paremmassa turvassa valkoisten hoivissa (orpokodeissa).

IMG_6812

Mitä näkevät matkailijat, kun saapuvat Australiaan? Kerjääviä alkoholisoituneita aboriginaaleja. Rikollisia. Hyihyi, miten ne ovatkaan noin antaneet elämänsä repsahtaa. Onneksi eurooppalaiset tulivat ja pelastivat tämän maan. Eiväthän tuollaiset barbaarit osaa pitää edes itsestään huolta. Samaan aikaan he ostavat muistoksi bumerangin tai kauniisti koristellun laukun tai patakintaan tai minkä ikinä. Aboriginaalien taidetta ovat matkamuistomyymälät pullollaan. Tarkoitus ei ole syyllistää kuluttajaa vaan ennemmin näkisin vian Australiassa, kun se kehtaa markkinoida itseään aboriginaalien kulttuurilla. Bumerangi oli tosiaan alunperin aboriginaalien käyttämä metsästysase ja matkamuistot on hyvin usein koristeltu heidän taiteellaan.

acc036_istock_1443470medium.s800x800

Kuva löydetty Google kuvahaulla

Aboriginaalit ovat pitäneet protestista mielenilmausta pystyssä vanhan parlamenttitalon edessä jo vuosikymmenten ajan. Sitä kutsutaan Aboriginal Tent Embassyksi eli teltta suurlähetystöksi. Se ei ole kuitenkaan pelkästään yksi teltta, vaan koostuu useista teltoista, hippimäisestä kommuunista, kylteistä ja pienestä rakennuksesta, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa ylhäällä. Se muuttaa ilmiasuaan aina sen hetkisten asuttajiensa mukaan.

IMG_6818

IMG_6826 IMG_6825 IMG_6827 IMG_6829 IMG_6848 IMG_6850 IMG_6851 IMG_6852

Kuten aiemmin tuli mainittua, olin kyseisessä paikassa ekskursiolla. Meille esitelmöi aiheesta eräs ei-aboriginaali. Tulin paikalle vähän myöhässä, joten en hänen taustojaan tai motiivejaan siellä ololle tiedä.Tämä mies oli jotenkin koominen ilmestys, mutta samalla mieleenpainuva ja vakuuttava. Hän oli 26-vuotias laiha rastatukkainen mies, jolla oli likaiset housut jalassa ja kädet maalista likaiset. Hänellä oli päällä vain t-paita, eikä kenkiä tai sukkia, vaikka asteita oli tuolloin mittarissa vain +13 ja tuuli niin perkuleesti. Itsehän värisin kylmästä, eritoten kun olin juossut osan matkasta ja hikoillut. Itse asiassa mies heitti puolivälissä esitelmäänsä päällensä takin – puvun takin, joka oli aivan liian iso hänelle. Jotain vakuuttavaa hänessä kuitenkin oli. Ehkä nimenomaan se konstailettamuus. Ei yritetty esittää mitään muuta kuin ollaan, itse asia oli tärkein.

Hänen työnkuvansa tuolla leirillä oli pyhän tulen ylläpito ja esitelmöinti koululaisryhmille. Pyhä tuli on hänen sanojensa mukaan palanut paikalla jo parikymmentä vuotta. Kuulostaa aika uskomattomalta. Se on tuonut sinne joku mies aikoinaan muistaakseni jostain Adelaiden seuduilta ihan itse omin kätösin kantaen. En valitettavasti tarkemmin tiedä miten tulen kantaminen noin noin kuin yleensä ottaen onnistuu.

IMG_6823

Tietysti tuolla on myös aboriginaaleja, he vain eivät sattuneet olemaan tällä kertaa paikalla. Jos vierailet Canberrassa, voin lämpimästi suositella vierailemaan tässä teltta suurlähetystössä. Erityisesti, jos Australian kulttuurin ymmärtäminen syvemmin kiinnostaa. Tulenvartijat ja muut paikalla majailevat jututtavat kuulemma mielellään vierailijoita. Kuvia ei kuitenkaan tule ottaa ihmisistä ilman lupaa ja kunnioittava käytös on luonnollisesti odotettua.

Valkoisella Australialla on musta historia (aboriginaalien käyttämä slogan).

 

Patikointia ja pelastustehtäviä

Viime lauantai oli melko mieleenpainuva päivä. Paitsi, että kävimme patikoimassa Canberran ulkopuolella, olin paikalla kahdessa täysin eri tilanteessa, jossa tarvittiin ambulanssia.

Lähdimme aamusta parinkymmenen hengen porukalla kohti Namadgin kansallispuistoa. Edellinen päivä oli ollut jo lämmin, joten osasimme varustautua shortseilla. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia (paikalliset puhuvat aina ajasta, ei kilometreistä). Matkalla näimme todella laajan avoimen alueen, johon oli istutettu puita nättiin riviin. Kuljettajamme tiesi kertoa, että alue oli palanut pahoin vuonna 2003. Täällä nämä maastopalot ovat yleisiä ja yksi merkittävimmistä uhkista myös ihmisille. Tuolloin vuonna 2003 palossa kuoli muutamia ihmisiä ja yli 500 kotia paloi, jonka lisäksi metsistä ja luonnonpuistoista 70% vahingoittui.

Kuva täältä

Hurja ajatella kuinka lähelle keskustaa se on tullut // Kuva täältä

Kun pääsimme pois isolta tieltä ja aloimme lähestyä sovittua tapaamispaikkaamme, alkoivat maisemat muistuttaa minun mielikuviani Australiasta.

IMG_6903

 

IMG_6900

 

IMG_6904Emujakin nähtiin tien poskessa, mutta eihän niistä kuvaa saanut. Nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät pallurat ovat ihan tavallisia tylsiä lehmiä vaan.

Valitsemamme reitti oli yhteensä n. 10 kilometriä pitkä. Se ei kiertänyt ympyrää, vaan samaa reittiä oli tultava takaisin. Menomatka meni ilman ihmeellisyyksiä metsikössä jonossa talsien kuin pienet elefantit ikään.

IMG_6915

IMG_6917

Täältä se vuoden 2003 palo muuten sai alkunsa

IMG_6925

IMG_6938

Reitin päähän päästyämme löysimme paitsi huikeat maisemat myös seurueen, jonka yksi jäsen murtanut nilkkansa useasta kohtaa (diagnoosi selvisi jälkeenpäin kun häiskä pääsi sairaalaan). En itse asiassa tajunnut tilannetta, ennen kuin vasta kun olimme jo tekemässä lähtöä takaisin päin, sillä he olivat hieman kauempana meistä ja käyttäytyivät rauhallisesti. Osa porukastamme tosin oli jo tässä vaiheessa asiasta tietoisia ja jututtivatkin heitä. Me autuaan tietämättömät kiipeilimme kallioilla ja räpsimme kuvia.

IMG_6944

IMG_6948

IMG_6958 IMG_6968

Lounastaessamme alkoi tilanteen kuva selvitä kaikille. Ensiapu oli hälytetty paikalle, mutta heidän tulonsa veisi luonnollisesti aikaa, sillä maantielle oli matkaa 5 kilometriä kivikkoista polkua. Siispä riskeimmät ryhmästämme päättivät jäädä kantamaan loukkaantunutta ensiapuryhmää vastaan, ja me muut lähdimme edeltä. Tarkoituksenamme oli ollut alunperin käydä vielä vaelluksen jälkeen toisessa paikassa, mutta kun pelastusoperaatioon ryhtyneitä ryhmäläisiämme ei kuulunut metsästä vielä parin tunnin jälkeenkään, alkoi käydä selväksi, ettemme ehtisi enää sinne. Aloimme huolestua, kun pian pimenisi, eikä siellä ollut kenttiä, jotta olisimme saaneet heihin yhteyden. Lähdimmekkin sitten heitä vastaan. Kauas emme kuitenkaan joutuneet kävelemään, kun jo kuulimme tuttuja ääniä. Ensiapuryhmä oli mennyt jotain toista reittiä.

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

IMG_6972

Entäs se toinen tilanne sitten?

Kotiin päästyäni ja siellä aikani hengailtuani, kuulin käytävästä töminää ja outoja ääniä, eräänlaista vaikerrusta. Sen jälkeen kuulin puhetta, josta en saanut selvää, mutta aistin, ettei kaikki ollut hyvin. Jossain vaiheessa kävi selväksi, että jollekin soitettiin ambulanssia. En oikein tiennyt mitä tehdä. Tuntui, että jos menisin katsomaan tilannetta, vaikuttaisin uteliaalta idiootilta. Toisaalta taas, pitäisihän se nyt kysyä, jos voisi jotenkin auttaa. Kävin sitten käytävällä pyörähtämässä ja näin tämän ambulanssin soittajan, joka oli edelleen puhelimessa. Yritin katsoa häntä vähän kysyvästi, mutta hän ei huomioinut minua, joten oletin, ettei tilanteeseen tarvittu muita ihmisiä. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlainen kohtaus, sillä kuulin puhetta päänsärystä ja äkillisestä ruumiinlämmön noususta/laskusta. Mitään ei ole näin jälkeenpäin asiasta kuulunut, joten eiköhän asia ole päättynyt onnellisesti.

Semmoinen päivä se.

Ps. Kokeilin eilen kengurun ja kamelin lihaa. Ihan hyviä olivat, mutta eivät pärjää kunnon poronlihalle!

Hei hei mitä kuuluu

On ollut aika vilkas viikko, enkä ole valitettavasti ehtinyt kirjoitella. Alkuviikosta minulla oli kaksi esitelmää ja muutenkin kouluhommia on alkanut kasautua. Arvosteltavat tehtävät ovat kuitenkin onneksi erilaisia ja monipuolisia, eivätkä ne ole suhteellisen isotöisiä. Paljon niitä toki on. Suomessa kirjoittelen lähinnä esseitä joka kurssille, joten esitelmät, päiväkirjat, julisteet, monivalintakysymystentit ja muut ovat ihan tervetullutta vaihtelua.

Suomessa en omien opintojeni puolesta koskaan käy ekskursioilla. Täällä niitä on minulla on kaksi pelkästään tämän yhden lukukauden aikana. Kävimme tällä viikolla aboriginaalien teltta suurlähetystössä (aboriginal tent embassy) joka on protestinen mielenilmaus aboriginaalien oikeuksien puolesta ja on ollut paikalla jo vuosikymmenten ajan. Se ei siis ole mikään virallinen suurlähetystö ja esimerkiksi tällä hetkellä siellä on useita eri telttoja ja rakennelmia eräänlaisessa hippimäisessä kommuunissa. Kirjoittelen tästä oman postauksensa, sillä paikasta riittää paljon sanottavaa.

IMG_6846

Viime viikonloppuna pääsin viimein metsään. On meinannut pikkukylän tyttöä siepata, kun ei ole ollut löytyä keinoa päästä luonnon äärelle. Lähdimme pohjoismaisella joukkiolla (kaksi norjalaista, ruotsalainen ja minä) tutkimaan lähellä keskustaa sijaitsevaa Black Mountainia. Googlen mukaan sinne on täältä noin seitsemän kilometriä, mutta ei se matka kyllä ihan niin pitkältä tuntunut. Tosin oikaisimmekin jostain ryteikköjen läpi. Metsä oli itsessään vähän tylsähkö. Enemmän luontoelämää näkee täällä kampuksella ja läheisen järven ympärillä, jossa käyn toisinaan juoksemassa. Kun kiipesimme kukkulalle olivat maisemat kuitenkin ihan kiitettävät, ja kävihän tuo ihan treenistäkin, kun melko jyrkkää mäkeä sai puskea menemään.

IMG_6768

IMG_6780

IMG_6805

 

IMG_6776

IMG_6784

 

Sunnuntaina meillä oli Internation Food Feast. Sen ideana oli, että jokainen tuo jonkin omalle maalleen tyypillisen ruokalajin. Me suomalaiset yhdistimme voimamme ja pyöräytimme kaksi erilaista mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Leipominen ja ruuanlaitto yleensäkin on täällä hieman haastavaa, sillä kaikkia tarvikkeita ei ole, eikä niitä viitsi ostaa, kun ne joutuu kuitenkin jättämään tänne pois lähtiessä. Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja sitä oli paljon. Tällä kertaa tarjonta oli hyvin jälkiruokapainotteinen. Tarjolla oli muun muassa amerikkalaisia hot dogeja (okei nimi oli eri, mutta en muista) ja juustomakaronia, norjalaisia rusinapullia, itävaltalaista pannukakkua, ruotsalaisia lihapullia, englantilaista juustokakkua ja niin edelleen. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua kovin montaa.

20150906_141027

Suomalaisten taidonnäyte

20150906_143045

Itävaltalaista jälkiruokaa

20150906_143704

Nyt täytyy lähteä nauttimaan auringonpaisteesta, kun vihdoinkin on alkanut lämpeämään!

 

Suomi kiinnostaa

IMG_6711

Vaikka Riku Rantala muuta väitti. Tai hän kylläkin taisi väittää, ettei Suomea tunneta maailmalla. Hän on reissannut mitä ilmeisemmin vähäosaisemmissa maissa, eivätkä kouluttamattomat ihmiset varmasti tiedäkään missä Suomi sijaitsee. Ei minunkaan ykkösprioriteettina olisi maantiedon hallitseminen, jos en edes tietäisi koska mahdollisesti saan seuraavan aterian. Toki Rantala on matkustellut kokonaisuudessaan niin paljon elämänsä aikana, että hänellä onkin varaa tuollaisia stereotypioita esittää. En myönnä enkä kiellä väitteen totuudenmukaisuutta.

IMG_6707

Täällä saadun kokemuksen perusteella ihmisiä joka tapauksessa kiinnostaa Suomi. Sijaintikin on tiedetty hyvin, tai sitten jos ei ole tiedetty, sitä ei ole ääneen sanottu. Monet ovat sanoneet, että haluaisivat käydä Suomessa ja jotkut ovat käyneetkin. Eräs melko läheiseksikin ystäväksi muodostunut aussi on jopa asunut Suomessa 2,5 vuotta ja kovasti haikailee takaisin. Meksikosta lähdetään ilmeisesti melko mielellään opiskelemaan Suomeen tai vähintäänkin tutustumaan maahan. Kai välimatka tekee kohteesta kuin kohteesta eksoottisen. Lämpimien maiden asukkaille kylmyys ja lumi on erikoista ja kiinnostavaa, samoin kuin lämpö ja trooppinen kasvillisuus ja eläimistö ovat meille.

IMG_6692

Myös koulussa ollaan kiinnostuneita Suomesta, niin opettajien kuin kanssaopiskelijoidenkin puolesta. Olen tehnyt heti alkuun selväksi, että tulen muualta, saadakseni osakseni sympatiaa akateemisten sanojen kanssa sössöttäessäni. Vaikka olenkin asunut Englannissa 8 kuukautta ja arjessa kielenkäytössä ei ole mitään ongelmia, on akateeminen sanasto aiheuttanut pientä jännitystä. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, opiskelen alkuperäisväestöjä ja onkin aika lailla luonnollista, että opettajia kiinnostaa suomalaisuuteni, koska saamelaiset. Itse asiassa pidänkin esityksen saamelaisista ensi viikolla (iiks).

IMG_6713

Olen kertoillut ilmastosta ja vuodenajoista kevyesti lapin lisällä höystettynä. Pakkasta on tietysti -50 astetta 10 kuukautta vuodesta, taivaalta sataa jääpuikkoja ja saunaan mennään hikoilemaan 140 asteeseen. Talvella on pimeää, eikä katuvaloja ole. Kesällä on valoisaa, mutta sataa lunta. No ei sentään. Melko rehellisesti oman kokemukseni pohjalta olen asioista kertonut, mikä sekin on toki aiheuttanut hämmästelyä.

IMG_6672

Myös Suomen kieli kiinnostaa. Joskus sille on naurettu pää vääränä, joskus se on aiheuttanut vaipumista syvään epätoivoon hankaluutensa vuoksi. Olen yrittänyt auttaa tätä suomalaistunutta aussia muistamaan sanoja ja lausumista oikein. Kuitenkin englantia puhuvilla on niin erilainen kielirakenne, että lausuminen suomalaisittan on lähestulkoon mahdotonta. Mikä on ollut yllättävää on se, että espanjaa puhuvat meksikolaisemme pystyvät lausumaan suomenkieliset sanat täydellisesti. Ä tai R ei tuota mitään ongelmia. Vastaavasti tietysti me pystymme lausumaan espanjankielisia sanoja paremmin kuin muut. Tämähän on ilmiselvä merkki siitä, että minun pitäisi alkaa opiskelemaan espanjaa! Vai mitä?

IMG_6684

Pirun vaikeita kuvattavia nämä tipuset, kun pölähtelevät päättömästi paikasta toiseen

 

Arki täällä hei

Ei tämä elämä täällä silti pelkkää juhlaa ole. Opiskelemaanhan tänne virallisesti tultiin. Toisaalta taas minulla kävi aikamoinen tuuri, kun pakollisia tunteja ei ole kuin tiistaisin ja keskiviikkoisin. Hommaa kuitenkin riittää ja paras kai olisi alkaa napsimaan suoritettavia töitä mahdollisimman nopeasti pois alta.

IMG_6205

Pikakahvia namnam

Opiskelen täällä alkuperäisväestön ja kulttuuriperinnön sivuaineen, joka on täysin itse keksimäni. Yhdistelin siis lähinnä mukavalta näyttäviä kursseja sivuainekokonaisuudeksi. Olisin tietysti voinut opiskella vaikkapa liiketoimintaa tai jotain muuta “järkevää”, mutta semmoisia voin opiskella omassa yliopistossanikin, joten ei kiitos. Olen kyllä oikein tyytyväinen valintoihini, varsinkin kun pääsen kurssien myötä kentälle tutkimaan aboriginaalien kulttuuria. En äkkiseltään keksi tapaa päästä syvemmälle Australian kulttuuriin ja historiaan kuin tämä. Olen tosiaan aikamoinen historiafriikki, joten onnellisempi en voisi olla.

Yliopiston seinätaidetta

Yliopiston seinätaidetta

Muitakin rutiineja kuin koulu on alkanu pikku hiljaa muodostua. Ostin salikortin ja siellä on tullut käytyä, jos ei nyt joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä. Salimotivaatio on ollut hukassa jo monta kuukautta, mutta täällä olen vihdoin alkanut saada sen takaisin. Tarkoitus olisi myös juosta, mutta se on vielä vähän alkutekijöissään. Kävin parin norjalaisen kanssa juoksemassa 9 kilometriä ja voitte arvata kuka meistä kolmesta oli se, joka oli lähellä oksennuspistettä lopussa. Tytöillä ei näyttänyt tuntuvan missään. Kehuivat kuitenkin hyväksi lepotreeniksi *kröhöm*. Puolustuksekseni voin toki sanoa, että he opiskelevat jotain urheilualaa ja treenaavat ihan tosissaan, joten kai voin olla ihan ylpeä, että sentään edes pysyin heidän matkassaan.

Takapihan kengurut

Takapihan kengurut

babyroo

Pikkukenguru

 

Jokapäiväiseen elämään kuuluu myös kavereiden kanssa hengailu. Esimerkiksi tänään on luvassa leffailtailua ja aikaisemmin päivällä tavattiin latinoiden ja parin muun kanssa ja suunniteltiin tulevaa Meksikon itsenäisyyspäivän juhlaa. Huomisellekin on ohjelmaa aamusta iltaan. Ensin käydään vähän hikoilemassa salilla, sitten mennään katsastamaan parit markkinat ja sotamuseo. Niiden jälkeen mennään syömään intialaiseen, jonka jälkeen pitäisi taas jaksaa bilettää.

Tässä tämä perinteinen ilmainen herkku

Tässä tämä perinteinen ilmainen grilliherkku

Hetkeäkään ei ole kaduttanut Australiaan lähtö (noh ketäpä se nyt kaduttaisi) ja joka päivä olen onnellinen siitä, että olen täällä. Pitää muistaa, ettei kaikilla todellakaan ole tämmöistä mahdollisuutta. Täällä on esimerkiksi porukkaa köyhemmistä maista, mutta ilmiselvästi heidän vanhemmiltaan pätäkkää löytyy ja paljon. On merkkilaukkua ja monensorttista killutinta. Ja onpahan kuultu se kuuluisa “isi maksaa”:kin. Kyllä on Suomessa asiat hyvin, kun tavallinen opiskelijakin pystyy lähtemään maapallon toiselle puolelle ja toimia ihan omana sponsorinaan. Hyvä Suomi!

Lopuksi vielä kenguruita lumisateessa, hyvin ne näyttäis pärjäävän.

Mitä täällä tapahtuu?

Varoitus: Tämä postaus sisältää heikkolaatuisia kännykkäkamerakuvia. Jos saat niistä päänsärkyä, älä jatka lukemista tämän pidemmälle.

20150810_190816

Rugbya

Täällä löytyy erilaisia tapahtumia joka lähtöön ja vaikka jokaiselle viikonpäivälle. Parhaimpia ovat tietysti ne, joissa saa ilmaista ruokaa. Vaikkei tuo ruoka aina ihan herkullisimmasta päästä olekaan (kylmiä hampurilaisia yök), niin kyllähän opiskelija sitä nyt syö. Vaikka niitä huteja on tosiaan sattunut, niin on niitä hittejäkin osunut kohdalle. Ollaan esimerksiksi päästy syömään erittäin herkullisia Domino’s:in pitsoja – mitä nyt vähän seuraleikkejä sen eteen jouduttiin leikkimään. Kyllä sitä juroinkin suomalainen aukaisee hieman sanaista arkkuaan kun on pitsaa tiedossa.

food

Ilmaista ruokaa. Tätä se yleensä on tai sitten paahtoleivän väliin työnnettyä makkaraa sipulilla.

No ei vain. Sitä sosialisointia tapahtuu täällä muutenkin hyvin paljon ja se on myös tehty hyvin helpoksi. Ensimmäisinä päivinä luonnollisesti tapasimme koko vaihtariporukan kanssa (n. 75 henkeä) ja meitä infottiin yleisistä arkisista asioista. Leikimme tutustumisleikkejä, joita yleensä kammoan, mutta tällä kertaa ne tuntuivat mukavilta ja oikeasti hyödyllisiltäkin. Nyt kun aikaa on kulunut täällä Canberrassa parisen viikkoa, olen oppinut tuntemaan suurimman osan porukasta vähintäänkin joten kuten. Täytyy kyllä antaa iso käsi niille, jotka näitä tapahtumia ovat olleet järjestämässä. Hieman häpeillen olenkin miettinyt minkähänlainen vastaanotto meillä on Lapin yliopistossa vaihtareille. Tiedän, että heillekin järjestetään ohjelmaa, mutta yleensä ottaen suomalaiset ovat melko häveliäitä ottamaan kontaktia ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Aionkin omalta osaltani tästä lähtien toimia toisin. Voisin nähdä itseni kv-tuutorinakin.

genderbender

Vasemmanpuoleisessa kuvassa bileet ovat teemalla “Back to school” , joten päällä on ausseilta lainattu paikallinen kouluasu. Todella vaikea uskoa tyttöjen käyvän koulua noin lyhyissä hameissa, mutta uskottava kai se on. Oikeanpuoleisessa kuvassa on taas “Genderbender” eli naiset pukeutuvat miehiksi ja miehet naisiksi. Tai minun tapauksessa pikkupojiksi.

Olemme jotenkin erityisen ihastuneita tietovisoihin, joita järjestetään vähintään kerran viikossa. Voitimmekin yhden, tosin *krhm* ihan vähän huijaamalla. Se järjestettiin Sydneyn matkalla bussissa ja siihen sai osallistua maksimissaan kolmen hengen tiimejä. Muodostimme yhden kolmen hengen tiimin seitsemän hengen porukastamme, jota neljä muuta sitten vähän avittivat. Tämä voittajatiimi sitten vain sattui jakamaan palkinnon noiden neljän kanssa, koska kavereille kanssa. Ei siis mitään väärää tehty. Eräässä toisessa visailussa yksi tiimimme jäsenistä voitti visailun ohessa järjestetun talent-osion tekemällä delfiiniääniä (kertonee tasosta). Itse visailussa jäimme melkoisen kauas kärjestä, sillä se käsitteli australialaista kulttuuria ja muut joukkueet olivat tietysti täynnä ausseja.

olutta

Beer Pong on täälläpäin kovassa huudossa. Aussit ovat melko railakkaita juhlijoita niin kuin asunnosta näkyy. Olut on oudon keltaisen väristä, mutta hyvää.

Alkoholipitoista pippaloita on toki paljon, mutta alkoholin käyttö ei todellakaan ole mitenkään överiä. Vaikka bileisiin liittyykin aina juomapelejä niin kukaan ei ole koskaan kaatokunnossa. Itsekin olen hipsinyt kotiin aina hyvissä ajoin, eikä krapulasta ole tarvinut ainakaan toistaiseksi kärsiä. Vanha ei vain jaksa. Olen tosiaan muita vaihtareita vanhempi, samoin kuin muu suomalaisporukka. Me olemme 23-25-vuotiaita, kun muiden iät pyörivät jossain 20:n kieppeillä.

11873379_10200784137481113_1950158213758128386_n

Photoscavenger hunt eli ideana oli ajella ympäri Canberraa ja ottaa kuvia etukäteen annetuista aiheista.

Bonuskuva: Täällä satoi lunta! En tarkalleen ottaen tiedä kuinka harvinaista tuollainen lumisade täällä on, mutta ainakin jotkut pitempään täällä asuneet väittivät, etteivät sellaista ole nähneet aikaisemmin. Sattuipas somasti siis, lähdin pakoon kylmyyttä ja täällä on jokin paikallinen ydintalvi meneillään.

20150812_124439

Lunta se on, ei hilsettä.

 

Oi kuulkaa korpeimme kuiskintaa

Sarjassamme Avara luonto ensimmäisessä jaksossa pääsemme tutustumaan Australian linnustoon. Rentoudu ja ota mukava asento tuolissasi, sillä seuraa pieni ääninäyte soinnikkaasta linnunlaulusta, jota voit kuulla jokapäiväisessä elämässäsi Australiassa.

Kyseinen sulosointuinen livertäjä on tämä tässä.

IMG_6336

IMG_6332

Siinä ne tyytyväisenä syö ruohoa

Näyttääkö tutulta? Kakaduhan se siinä. Noita eläinkaupasta tuttuja veijareita lentelee täällä pilvin pimein, samoin kuin papukaijoja ja undulaattejakin. Tuntuu hassulta, että täällä ne ovat hyvin arkinen näky, kun taas pallon toisella puolella niitä ostetaan kalliilla hinnalla lemmikiksi. Vähän sama tilanne kuin tänne rahdattaisiin kotimaisia harakoita ja ne laitettaisiin häkkeihin.

En tiedä miksi, mutta osa linnuista täällä on kuin joitain saatanan maanpäällisiä ilmentymiä. Ne sukeltavat syöksykiidossa pään ohi ja kärkkyvät ruokaa, jos sellaista sattuu kädessä olemaan. Kerran erehdyin lähtemään kämpiltä leipä kädessä ja muutamassa minuutissa perääni ilmestyi pari lintua, jotka kävelivät samaa vauhtia kuin minä. Ne mulkoilivat leipää niin kuin se olisi ilmiselvästi heidän omaisuuttaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain saadakseen sen itselleen. Tein hyvin epäoppikirjamaisesti ja heitin niille pari leivänpalaa, koska se oli ainoa keino päästä niistä eroon ja ne olivat oikeasti aika pelottavia.

IMG_6253

Näyttääkin ilkeältä

Luin jostain, että nämä edellämainitut linnut itseasiassa hyökkäilevät toisinaan ihmisten kimppuun niiden lisääntymisaikana elokuun lopusta lokakuun alkupuolelle. Siis ihan kohta!

IMG_6345

Punaiset silmät, seriously?

IMG_6294

Onneksi on sitten näitä hassumpiakin otuksia.

IMG_6286

IMG_6303

Lisäksi täällä on lintu joka kuulostaa joidenkin mukaan joko itkevältä vauvalta tai mouruavalta kissalta. Itse en ole vielä omaa tulkintaani muodostanut. En ole ääntä saanut videolle, mutta sikäli mikäli kun siinä jonain päivänä onnistun, lupaan laittaa videon tänne.

Follow my blog with Bloglovin

 

Talvinen Canberra

Sydneyssä lämpöasteet huitelivat yli kahdenkymmenen ja aurinko tuntui jopa polttavalta pitemmän aikaa yhdessä kohtaa istuskellessa. Canberrassa sää on täysin erilainen, vaikka välimatkaa näiden kahden välillä onkin vain vajaa 300 kilometria. Ilmeisesti ero johtuu Canberraa ympäröivistä vuorista, mutta älkää kysykö miksi. Aamulla maa oli täällä paikoin kuurassa ja hengitys höyrysi, joten miinusasteiden puolella mentiin. Koko päivänä lämpötila ei varmastikaan käynyt yli viiden. Niin, ja jos joku vielä miettii täällä on päinvastaiset vuodenajat pohjoiseen pallonpuoliskoon nähden, eli nyt eletään talvea.

Vanha tuttu

Vanha tuttu

Lämmitys hoituu hirveän kätevästi tuommoisilla lämpölampuilla. No, muissa raloissa taitaa olla ihan patterit. Vain täällä halvimmissa rötisköissä mennään yksinkertaisimman kautta. Mutta kyllä se ihan asiansa ajaa! Tällä voi jopa säätää lämpötilaa, toisin kuin tuota kuvassa näkyvää Englannin kämpässä sijainnutta lämmitintä, joka toimi metodilla on/off. Sitä sai rämpätä pitkin päivää päälle ja pois, sillä vaihtoehdot olivat lähinnä helvetillinen kuumuus tai jäätävä kylmyys.

IMG_6209

Hirveä rötiskö, eikö vain?

Siinä se koti on. Eikö näytäkin idylliseltä? Talossa on 12 makuuhuonetta, 2 suihkua, 2 vessaa, yhteiset tilat ja keittiö. Jostain syystä täällä ei asu kuin ehkä 3-4 ihmistä, enkä ole nähnyt niistä vielä yhtäkään. Yhteisissä tiloissa vallitsee lähes ulkoilman kaltainen lämpötila, joten ei siellä edes tee mieli hengailla läpijuoksua pidempään. Tämä muistuttaa siis melkoisesti aavetaloa, sillä muista asukkaista ei kuulu kuin narisevat askeleet käytävässä.

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Vaikka talo onkin kunnoltaan huonohko, on suurempi puutos ehdottomasti ihmiset. Olen käynyt asunnoissa, joissa asuu vain muutamia ihmisiä ja he elävät kunnon kommuunielämää. Heillä on olohuone, jossa viettävät aikaa ja jonka lisäksi he pitävät omien huoneidensa ovet auki. Toisaalta täällä omassa huoneessa tulee muutenkin aika vähän vietettyä aikaa, sillä tekemistä riittää jatkuvasti..

IMG_6245

Valitsisinkin nyt jonkin toisen majoitusvaihtoehdon, vaikka ne hieman hintavampia ovatkin. Toisaalta on mahdollista, että tämäkin talo herää vielä eloon, sillä kaikki aussiopiskelijat eivät ole vielä saapuneet Canberraan.

IMG_6242

Hana mallia vanha a.k.a. kuuma/kylmä. Vessanpönttöä ei kärsinyt lähempää kuvata (aion yrittää kuurata sen, vaikkeivat minun jätöksiä olekaan hyhhyh)

IMG_6241

Sielläkin on lämpölamppu

IMG_6220

Ovet ei pysy kiinni – pieniä vikoja

IMG_6216

Mikään ei voi kuitenkaan pilata sitä iloa, kun aamulla verhot avatessa voi nähdä nämä kaverit takapihalla pomppimassa.

IMG_6237

Follow my blog with Bloglovin