Suunnitelmia

Minulle kävi niin hassusti, että koulu minun osaltani päättyykin lähestulkoon kuukautta aikaisemmin kuin olin ajatellut. Tämä tarkoittaa katastrofia budjetilleni, sillä eihän tuollaista ylimääräistä vapaa-aikaa nyt voi olla hyödyntämättä! Ei voi mitään, tilaisuus on käytettävä hyväksi, sillä en tiedä palaanko tänne enää koskaan (toivottavasti palaan).

Marraskuun alussa kun muut vielä hikoilevat tenttiensä parissa suuntaan minä reiluksi viikoksi Uuteen-Seelantiin. Suoritan omat tenttini internetissä jo 3. päivä ja osan suorituksista palautan esseinä. Palaan hobittiretkeltäni sopivasti muiden lopetellessa työurakkaansa, jolloin sulloudumme minibussiin ellei kahteenkin ja lähdemme köröttelemään kohti pohjoisen sademetsiä ja valliriuttoja. Matkalla pysähtelemme mielenkiintoissa kohteissa ja yövymme teltoissa. Saavuttuamme Cairnsiin vietän siellä muutaman päivän, jonka jälkeen karkaan omille teilleni. Olen ainoa, joka haluaa välttämättä päästä käymään keski-Australiassa, eli niin kutsutussa outbackissa, joten näillä näkymin matkustan sinne yksin. Sieltä lennän sitten Sydneyyn ja sieltä kohti Suomea.

ddu_main_nz_01

Uusi-Seelanti – Kuva lainattu täältä

green-island-day-trip-from-cairns-in-cairns-48649

Cairns – Kuva lainattu täältä

daintree-cape-tribulation-rainfo-19586_450x300

Cairns – Kuva lainattu täältä

Viikkoja tiellä, saa asfalttia niellä

Viikkoja tiellä, saa asfalttia niellä…

Tämä on siis suunnitelma pääpiirteissään. Se voi vielä mahdollisesti muuttua. Koska tämä ei mitään ilmaista lystiä ole, tarkoittaa se sitä, etten pysty juurikaan matkustelemaan sitä ennen. Se tarkoittaa myös sitä, että minulla ei lähiaikoina mitään hirveän järkevää ole blogiin kirjoittaa, joten koittakaa kestää. Kuukauden päästä tilanne kuitenkin hieman paranee, sillä silloin koittaa viikon mittainen tauko opiskelusta ja ajelemme täällä vierailevan hellun kanssa kohti Gold Coastia hänen siskoaan tapaamaan. Ei valittamista!

Gold Coast - Kuva lainattu täältä

Gold Coast – Kuva lainattu täältä

“Sinua ei voida päästää tälle lennolle”

Se tunne. Se tunne, kun kuulet kyseisen lauseen 30 minuuttia ennen lennon lähtöä Suomesta. Pienenä disclaimerina voin paljastaa, että istun tällä hetkellä hostellihuoneeni sängyllä Sydneyssä, joten pääsin kuin pääsinkin lennolle. Mutta miten, se selviää kohta. Täällä kello vetelee puolta kahdeksaa ja tekisi mieli jo mennä nukkumaan. Tämä päivä on mennyt melko vahvoissa jetlag-meiningeissä, mutta ehdinpähän kuitenkin näkemään jo oopperatalon ja Harbour Bridgen. Hieman sattumalta satuin sinne suunnille käppäilemään.

Lentoreitti

Lentoreitti

Mitä siis tapahtui? Olin hengailemassa lähtöporttini lähistöllä Helsinki-Vantaan lentokentällä puolta tuntia ennen lähtöä, kun minua pyydettiin portille. Viisumissani oli kuulemma jokin ongelma, enkä pystyisi nousemaan koneeseen. Virkailija arveli vian olevan ehkä väärin laitetussa passinumerossa tai että olen hankkinut viisumini piraattisivustolta. Hänen ehdotuksensa oli, että yrittäisin hankkia uuden viisumin puolessa tunnissa(!). Paniikki alkoi hiipiä puseroon. Olin unohtanut tulostetun viisumini ruumaan menneeseen laukkuun, joten yritin etsiä sitä sähköpostista, jotta näkisimme mikä siinä on vikana. Löysin sen, mutta en saanut sitä puhelimellani auki.

IMG_6090

Abu Dhabin lentokenttä

Yritin etsiä viisumia sivuston kautta, josta olin sen hankkinut, mutta koska minulla ei ollut sen numeroa (se olisi lukenut siinä ruumaan menneessä lappusessa) en saanut sitä auki. Epätoivo alkoi iskeä. Joutuisin ostamaan uudet lennot, jotka varmaan maksaisivat näin lyhyellä varoitusajalla 900 euroa. Joutuisin viettämään Helsinki-Vantaalla kuka ties kuinka kauan. Joutuisin joka tapauksessa selvittämään myös viisumini uudelleen. Päätinkin siis vielä yrittää toista kautta sivustolle. Siihen tarvittiin tunnukset, enkä tietenkään muistanut salasanaani. Se täytyi tilata sähköpostiin, jonka jälkeen sivusto kysyi minulta kaksi turvakysymystä. Paha vain, että mobiilisivustolla oli jokin bugi, jonka vuoksi kysymykset näkyivät ruudulla vain osittain. “What is your favourite h”. Mikä h******n h?? Painelin refreshiä, jos kone sattuisi lottoamaan paremmin ymmärrettävät kysymykset.

IMG_6091

Aikaa oli enää alle varttitunti ja ihmiset jonottivat jo portille. Lentokoneeseen nousun olisi pitänyt jo alkaa, mutta minun takiani siitä oltiin myöhässä. Lopulta kädet täristen saan ymmärrettävät kysymykset esille, vastaan niihin ja näytän auennutta sivua toiselle virkailijalle. Hän toteaa: “Ai sulla onkin opiskelijaviisumi. Tuo kone kysyy turistiviisumia.” Sitten molemmat virkailijat näpyttävät tietokonetta. Minuutit kuluvat ja ihmiset tuijottavat jonosta. “Joo se on ok nyt. Luultiin, että oot turistiviisumilla menossa”.

Kyseessä oli siis jonkinlainen ihmeellinen sekaannus. Virkailijoille ei tullut mieleen, että saattaisin olla jollain muulla viisumilla liikkeessä kuin turistiviisumilla. Jos en olisi viime minuuteilla saanut asiaa selvitettyä, olisin totta tosiaan jäänyt koneesta, ja kahdesta seuraavasta. Aivan hirveä tunne. Ehdin jo valmistautua siihen, etten lähtisi Suomesta mihinkään. Kuitenkin kun virkailija pyyteli anteeksi noustessani koneeseen en voinut kuin hymyillä ja todeta, että ei se mitään. Sitä helpotuksen tunnetta ei voita mikään.

Niin, että muistakaahan pojat ja tytöt pitää se paperinen viisumi matkassa!

Neljä päivää lähtöön

Mikä siis on homman nimi? Olen lähdössä lukukaudeksi vaihtoon Australiaan ja tämän blogin perimmäisenä tarkoituksena on pyhässä yksinkertaisuudessaan kuulumisten ja kokemusten jakaminen. Toisaalta blogin perustamiseen on oikeastaan useampikin kuin yksi syy. Ensinnäkään meikäläinen ei ole mikään ansioitunein yhteydenpitäjä, joten toivon mukaan tämä vähän korjaa tilannetta.

Toiseksi aikaero. Meikäläisen fossililoituminen kun on päässyt jo hyvään vauhtiin, enkä enää jaksa kekkuloida yötä myöten ylhäällä, niin on helpompaa kirjoittaa kuulumiset silloin kun te vetelette sikeitä ja luette ne sitten, kun heräätte. Jos luette.

Kolmanneksi en halua spämmätä Facebookiani täyteen kuvia, sillä kaikki eivät ehkä ole yhtä innostuneita kyseisistä kuvista kuin minä. Siksipä halukkaat pääsevätkin näkemään niitä täältä jonkinnäköisen seikkaperäisen selostuksen kera.

Neljänneksi, jos jollakulla sattuu kiinnostamaan vaihto-opiskelu Australiassa ja eritoten Canberrassa, niin toivon mukaan tästä blogista saa jotain virikkeitä siihen. Näitähän löytyy apauttiarallaa miljoona interweebistä, mutta jospa tämä on se the one and only, jota kaikki haluavat lukea.

Niin siis minne? Canberra on Australian pääkaupunki. Juu, en minäkään sitä ensin tiennyt. Canberrahan on vain joku kaupunkipahanen ties missä. Eikö se Sydney olekaan pääkaupunki? Olisi, jos Melbourne ei olisi vaatinut samaa nimikettä itselleen. Kompromissiratkaisuna syntyi Canberra. Vajaan 400 000 asukkaan pikkupieru, jossa ei ole mitään nähtävää. Kuulemma. No, siitä lähdetään ottamaan selvää.

Australia_Map_460x425

Kartassa etäisyydet näyttävät pieniltä, mutta todellisuudessa esimerkiksi Canberrasta Sydneeyn on matkaa 286 km ja Canberrasta Melbourneen 662km.

Minulle saa siis edelleenkin lähettää viestiä ja Skypettelykin onnistuu (kunhan saan joskus hommattua internetin). Mielelläni kuulen teidänkin kuulumisia. Katsotaan nyt mihin asti motivaatio riittää tämän kirjoittelun suhteen. Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle siitä oletuksesta, että pitkälle.