Kansainvälisiä tuulia roadtripiltä

Ajattelin tässä välissä kirjoittaa tämän hetkisen reissun tuntemuksista ja kuulumisista näin tuoreiltaan. Palaan Uuden-Seelannin postauksiin, kunhan löydän aikaa kirjoittaa niistä.

Jätimme sunnuntaiaamuna Canberran taaksemme ja suuntasimme ensimmäiseksi Sydneyyn noutamaan vuokra-automme. Ryhmädynamiikka oli samantien kunnossa, eikä kolmen tunnin odottelu vuokra-autofirmalla saanut hermojamme kiristymään. Päinvastoin, nauroimme ihan kaikelle tyhjänpäiväiselle, niinkuin hyvät kaveriporukat yleensäkin.

Yhteensä koko karavaanissa on 11 henkeä kahdeksasta eri maasta. Autoja on kolme ja päämääränä on telttailla koko matka Cairnsiin saakka. Minun autossani on lisäkseni yksi saksalainen, yksi sveitsiläinen ja yksi meksikolainen. Hyvin kansainvälinen porukka siis. Muissa autoissa on ihmisiä Norjasta, Ruotsista, Argentiinasta, Belgiasta ja Meksikosta.

Suunnitelmamme vaihtelevat hieman autokunnittain ja loppua kohden tiemme erkanevat. Näin jättimäistä ryhmää on yksinkertaisesti mahdotonta pitää koossa koko matkaa, mikä ei toisaalta haittaa. Jokainen voi tehdä mitä itse tykkää, eikä tarvitse mukautua toisten tahtoon.

Ensimmäisenä päivänä haimme saksalaisen Marien kanssa tuntumaa autoon. Me kaksi ajamme ja toiset lähinnä nukkuvat. Välillä toki lauletaan ja otetaan selfieitä. Hiljaisia hetkiä ei juurikaan ole.

Toisena päivänä autoilu alkoi jo sujua rutiinilla, eikä isommatkaan kaupungit enää pelottaneet. Ensimmäisen yön vietimme Port Macquariessa, jossa olinkin käynyt jo aikaisemmalla Roadtripilla. Siellä törmäsimme ensimmäistä kertaa erikoiseen parkkikulttuuriin, jossa auto jätetään parkkiin ilman minkäänlaisia lippuja tai kiekkoja. Parkkiaika on kaksi tuntia ja kun tuo aika on kulunut, maanalainen mittari kutsuu paikalle parkkipirkon sakottamaan auton. Melkoista.

Seuraavat kaksi yötä vietimme Byron Bayssa, joka on idyllinen pikku hippikaupunki. Söimme siellä ehkäpä maailman parasta jäätelöä paikassa nimeltä Gelati. Muuten siellä ei ollutkaan juurikaan nähtävää, lukuunottamatta majakkaa, jossa olin käynyt jo edellisellä kerralla. Kaupungissa taitaakin parasta olla sen tunnelma.

Byron Bayn jälkeen suuntasimme kahdeksi yöksi Gold Coastille, joka on todellinen suurkaupunki. Rannikko on 29 kilometriä pitkä ja sitä reunustaa pilvenpiirtäjien jono. Majoituksemme oli ihan rannan vieressä täydellisellä paikalla. Vietimme siellä sveitsiläisen Nathanian synttäreitä koko porukalla grillaamalla ja juomalla rommikolaa. Meidän autoporukkamme oli lopulta ainoa, joka päätyi lähtemään keskustaan yökerhoilemaan. Itse tulin aika varhaisessa vaiheessa takaisin, mutta olen ylpeä itsestäni, että sentään lähdin sinne! Minulla on ollut viime aikoina suuria ongelmia saada itseäni lähtemään baariin ja olenkin vältellyt niitä taidokkaasti jo yli kuukauden. Kyllä kai se on myönnettävä, että vanhaksi sitä on tullut.

Tämä reissu on kokonaisuudessaan hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin. Ensimmäisellä roadtripillä ja Uudessa-Seelannissa tarkoituksena oli nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa, joten liikkumista tuli paljon. Tällä reissulla taas löhöilyä ja rentoilua enemmän, eikä kuviakaan tule räpsittyä yhtä paljon. Yleensä valokuvaaminen on minulle se ykkösprioriteetti, mutta tämäkin sopii minulle erittäin hyvin. On ihan hyvä välillä oikeasti rentoutua.

Kuvia ei tosiaan juurikaan ole, mutta tässä joitain kännykkäräpsyjä eri ihmisten puhelimista:

received_10153718778022118 received_10153718777652118 received_10153718776117118 received_10153718776982118

received_193128857696153

 

Roadtrip osa 1: Kohti pohjoista

Kun lähtöpäivänä vielä hytisin aamuauringossa taksia odotellessani, enpä arvannut millaisissa lämpömittarilukemissa tulisimme takaisin viikkoa myöhemmin. Poissaollessani Canberraa oli kohdannut vuodenaikaan nähden epätavallinen lämpöaalto ja jotkut arvelevat, että alkukesäkin tulee olemaan erityisen kuuma. Mielenkiintoiset ajat edessäpäin etten sanoisi.

Matkamme alkoi Sydneyn lentokentältä, jonka ulkomaan terminaalista kävin poimimassa poikaystäväni. Yhdessä sitten haimme varaamamme vuokra-auton, joka tosin oli odotettua pienempi, sillä edellinen vuokraaja ei ollut palauttanut meille tarkoitettua ajokkia ajoissa. Saimme siitä hyvästä ihan mukavan alennuksen, mikä sopi oikein hyvin tarkan markan opiskelijalle. Aikaa kului paljon säätämiseen, kuten Sydneystä ulospääsyyn ja retkeilytarvikkeiden ostoon, joten ensimmäisenä päivänä emme ehtineet ajaa kovin pitkälle ennen pimeän tuloa.

DSC_6536 DSC_6610

Majoitumme pienessä kaupungissa nimeltä The Entrance. Informaatiopisteeltä meidät ohjattiin eräälle leirintäalueelle, jonka omisti hurmaava iäkäs herrasmies. Hän oli hidas liikkeiltään ja huonomuistinen, mutta vitsit kulkivat. Ihastuin itse paikkaankin, vaikkakaan se ei hinta-laatu-suhteeltaan aivan ykköspaikalle yltänyt. Pystytettyämme Kmartista hankitun  halpistelttamme kävimme kuvaamassa auringonlaskua ja pelikaaneja meren rannalla. Rantakadulla oli pari pienehköä puuta, jotka olivat täynnä pieniä papukaijoja pitämässä jonkinlaista torikokousta. Tai ehkä kyseessä oli enemmänkin jonkin sortin Speed Dating, sillä linnut istuivat oksilla pareittain ja mekastus oli melkoinen. Jotenkin söpöä.

DSC_6542

Ulkokeittiö leirintäalueella

DSC_6569

DSC_6591

Jäätävän yön jälkeen lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Tässä kohtaa meillä ei ollut vielä kummoinenkaan kiire, joten kolusimme kaikessa rauhassa mielenkiintoisilta vaikuttavia paikkoja. Pysähtelimme usein ja ajelimme pikkuteillä. Pelikaaneja oli joka paikassa ja allekirjoittaneen into kyseisiä elukoita kohtaan alkoi hiipua. Ondrej sen sijaan jaksoi edelleen innostua jokaisesta katulampun päällä kyyköttävästä pelikaanista ja pelikaaniparvista nuokkumassa vesistöjen rannoilla. Ihan hauskoja otuksia kaiken kaikkiaan.

DSC_6627 DSC_6630 DSC_6633

12067175_10153266139077746_1169025547_n

Eräällä pikkutiellä ajellessamme alkoi puiden välistä näkyä hiekkadyynejä. Hiekkavalli jatkui ja jatkui kilometritolkulla, joten lopulta päätimme hypätä autosta katsastamaan mitä sen takana oikein näkyy. Jouduimme raivaamaan tiemme läpi pusikon, mikä Australiassa on aina hieman arveluttavaa hommaa. Jotenkin sitä toisaalta on karaistunut noiden hämähäkkien ja käärmeiden suhteen, eikä niitä osaa enää oikein pelätä. Mitä siis löysimme hiekkadyynien takaa? Antaa kuvien puhua puolestaan.

DSC_6653 DSC_6659 DSC_6667 DSC_6677

DSC_2763

Illalla päädyimme kaupunkiin nimeltä Port Macquarie, joka oli melkoisen täynnä ihmisiä. Kyllähän siellä nätit rannat olivatkin ja saimme upeita kuvia. Yö oli jälleen kerran aina jäätävän kylmä, eikä nukkumisesta oikein aamuyöstä tullut mitään. Heräsin silmät turvoksissa ja kärtyisenä. Vauhkosin aikani, kunnes lopulta reissumieli valtasi taas mielen ja oma ärtymys alkoi lähinnä naurattaa. Naurettua tuolla reilun viikon reissulla tulikin paljon. Siinä mielessä on tullut valittua melkoisen hyvin tuo ukkeli, että välillä saa nauraa itsensä tukehtusmiskuoleman partaalle. En väitä, että olisimme jotenkin hulvattoman hauskoja persoonia. Meidän huumorimme vain sattuu kohtaamaan erityisen hyvin.

DSC_6699 DSC_6700 DSC_6710 DSC_6712

Kun ensimmäisen kerran näimme tämän ilmestyksen kohoavan horisontin takaa, emme millään meinanneet ymmärtää mikä tuo punainen pallo oli. Kuuhan se siellä vähän tuhdimmassa mittakaavassa.

Kun ensimmäisen kerran näimme tämän ilmestyksen kohoavan horisontin takaa, emme millään meinanneet ymmärtää mikä tuo punainen pallo oli. Kuuhan se siellä vähän tuhdimmassa mittakaavassa vain.

Viimeisenä varsinaisena ajopäivänämme tiistaina uhrasimme aikaa kiertotielle nähdäksemme erään kansallispuiston, vaikka aika alkoi käydä vähiin. Halusimme olla perillä Gold Coastilla keskiviikkoaamuna, sillä Onderjn sisko oli ottanut töistä vapaata vuoksemme, emmekä viitsineet venyttää tuloamme pidempään. Kansallispuisto oli lopulta vähän turha. Siellä oli jonkinlainen sademetsä ja pari vesiputousta, eikä juuri muuta. Myöhemmässä vaiheessa reissuamme näimme paljon mielenkiintoisempiakin asioita, mutta niihin palaan parissa seuraavassa postauksessa. 

Kohti vuoria. Kansallispuisto oli vuoren päällä, jonne ajaminen melko mielenkiintoista.

Kohti vuoria. Kansallispuisto oli vuoren päällä, jonne ajaminen melko mielenkiintoista.

 

DSC_6837

Dorrigo kansallispuisto

DSC_2924

DSC_6924

DSC_6887

Viimeinen leirintäalue, jolle majoituimme Graftonissa, oli hinta-laatusuhteeltaan ehdottomasti paras. Ensinnäkin maksoimme siitä vain puolet mitä aikaisemmista. Toiseksi suihkut ja vessat olivat todella siistit ja kyseisissä tiloissa soi radio. Kolmanneksi jokaisella teltta-/asuntoautopaikalla oli oma palmu, hahaa! Kaiken kaikkiaan paikka oli todella idyllinen. Harmi kyllä leirintäalueen nimeä en tiedä.

DSC_6969 DSC_6974

Siinäpä sitä kuvapläjäystä kerrakseen. Kirjoitan Byron Baysta ja Gold Coastista ensi kerralla. Loppuun vielä bonuskuva arvaatteko mistä – no auringonlaskusta tietysti. Taisimme kehittää jonkinlaisen harrastuksen auringonlaskujen kuvaamisesta.

DSC_6915