Roadtrip osa 1: Kohti pohjoista

Kun lähtöpäivänä vielä hytisin aamuauringossa taksia odotellessani, enpä arvannut millaisissa lämpömittarilukemissa tulisimme takaisin viikkoa myöhemmin. Poissaollessani Canberraa oli kohdannut vuodenaikaan nähden epätavallinen lämpöaalto ja jotkut arvelevat, että alkukesäkin tulee olemaan erityisen kuuma. Mielenkiintoiset ajat edessäpäin etten sanoisi.

Matkamme alkoi Sydneyn lentokentältä, jonka ulkomaan terminaalista kävin poimimassa poikaystäväni. Yhdessä sitten haimme varaamamme vuokra-auton, joka tosin oli odotettua pienempi, sillä edellinen vuokraaja ei ollut palauttanut meille tarkoitettua ajokkia ajoissa. Saimme siitä hyvästä ihan mukavan alennuksen, mikä sopi oikein hyvin tarkan markan opiskelijalle. Aikaa kului paljon säätämiseen, kuten Sydneystä ulospääsyyn ja retkeilytarvikkeiden ostoon, joten ensimmäisenä päivänä emme ehtineet ajaa kovin pitkälle ennen pimeän tuloa.

DSC_6536 DSC_6610

Majoitumme pienessä kaupungissa nimeltä The Entrance. Informaatiopisteeltä meidät ohjattiin eräälle leirintäalueelle, jonka omisti hurmaava iäkäs herrasmies. Hän oli hidas liikkeiltään ja huonomuistinen, mutta vitsit kulkivat. Ihastuin itse paikkaankin, vaikkakaan se ei hinta-laatu-suhteeltaan aivan ykköspaikalle yltänyt. Pystytettyämme Kmartista hankitun  halpistelttamme kävimme kuvaamassa auringonlaskua ja pelikaaneja meren rannalla. Rantakadulla oli pari pienehköä puuta, jotka olivat täynnä pieniä papukaijoja pitämässä jonkinlaista torikokousta. Tai ehkä kyseessä oli enemmänkin jonkin sortin Speed Dating, sillä linnut istuivat oksilla pareittain ja mekastus oli melkoinen. Jotenkin söpöä.

DSC_6542

Ulkokeittiö leirintäalueella

DSC_6569

DSC_6591

Jäätävän yön jälkeen lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Tässä kohtaa meillä ei ollut vielä kummoinenkaan kiire, joten kolusimme kaikessa rauhassa mielenkiintoisilta vaikuttavia paikkoja. Pysähtelimme usein ja ajelimme pikkuteillä. Pelikaaneja oli joka paikassa ja allekirjoittaneen into kyseisiä elukoita kohtaan alkoi hiipua. Ondrej sen sijaan jaksoi edelleen innostua jokaisesta katulampun päällä kyyköttävästä pelikaanista ja pelikaaniparvista nuokkumassa vesistöjen rannoilla. Ihan hauskoja otuksia kaiken kaikkiaan.

DSC_6627 DSC_6630 DSC_6633

12067175_10153266139077746_1169025547_n

Eräällä pikkutiellä ajellessamme alkoi puiden välistä näkyä hiekkadyynejä. Hiekkavalli jatkui ja jatkui kilometritolkulla, joten lopulta päätimme hypätä autosta katsastamaan mitä sen takana oikein näkyy. Jouduimme raivaamaan tiemme läpi pusikon, mikä Australiassa on aina hieman arveluttavaa hommaa. Jotenkin sitä toisaalta on karaistunut noiden hämähäkkien ja käärmeiden suhteen, eikä niitä osaa enää oikein pelätä. Mitä siis löysimme hiekkadyynien takaa? Antaa kuvien puhua puolestaan.

DSC_6653 DSC_6659 DSC_6667 DSC_6677

DSC_2763

Illalla päädyimme kaupunkiin nimeltä Port Macquarie, joka oli melkoisen täynnä ihmisiä. Kyllähän siellä nätit rannat olivatkin ja saimme upeita kuvia. Yö oli jälleen kerran aina jäätävän kylmä, eikä nukkumisesta oikein aamuyöstä tullut mitään. Heräsin silmät turvoksissa ja kärtyisenä. Vauhkosin aikani, kunnes lopulta reissumieli valtasi taas mielen ja oma ärtymys alkoi lähinnä naurattaa. Naurettua tuolla reilun viikon reissulla tulikin paljon. Siinä mielessä on tullut valittua melkoisen hyvin tuo ukkeli, että välillä saa nauraa itsensä tukehtusmiskuoleman partaalle. En väitä, että olisimme jotenkin hulvattoman hauskoja persoonia. Meidän huumorimme vain sattuu kohtaamaan erityisen hyvin.

DSC_6699 DSC_6700 DSC_6710 DSC_6712

Kun ensimmäisen kerran näimme tämän ilmestyksen kohoavan horisontin takaa, emme millään meinanneet ymmärtää mikä tuo punainen pallo oli. Kuuhan se siellä vähän tuhdimmassa mittakaavassa.

Kun ensimmäisen kerran näimme tämän ilmestyksen kohoavan horisontin takaa, emme millään meinanneet ymmärtää mikä tuo punainen pallo oli. Kuuhan se siellä vähän tuhdimmassa mittakaavassa vain.

Viimeisenä varsinaisena ajopäivänämme tiistaina uhrasimme aikaa kiertotielle nähdäksemme erään kansallispuiston, vaikka aika alkoi käydä vähiin. Halusimme olla perillä Gold Coastilla keskiviikkoaamuna, sillä Onderjn sisko oli ottanut töistä vapaata vuoksemme, emmekä viitsineet venyttää tuloamme pidempään. Kansallispuisto oli lopulta vähän turha. Siellä oli jonkinlainen sademetsä ja pari vesiputousta, eikä juuri muuta. Myöhemmässä vaiheessa reissuamme näimme paljon mielenkiintoisempiakin asioita, mutta niihin palaan parissa seuraavassa postauksessa. 

Kohti vuoria. Kansallispuisto oli vuoren päällä, jonne ajaminen melko mielenkiintoista.

Kohti vuoria. Kansallispuisto oli vuoren päällä, jonne ajaminen melko mielenkiintoista.

 

DSC_6837

Dorrigo kansallispuisto

DSC_2924

DSC_6924

DSC_6887

Viimeinen leirintäalue, jolle majoituimme Graftonissa, oli hinta-laatusuhteeltaan ehdottomasti paras. Ensinnäkin maksoimme siitä vain puolet mitä aikaisemmista. Toiseksi suihkut ja vessat olivat todella siistit ja kyseisissä tiloissa soi radio. Kolmanneksi jokaisella teltta-/asuntoautopaikalla oli oma palmu, hahaa! Kaiken kaikkiaan paikka oli todella idyllinen. Harmi kyllä leirintäalueen nimeä en tiedä.

DSC_6969 DSC_6974

Siinäpä sitä kuvapläjäystä kerrakseen. Kirjoitan Byron Baysta ja Gold Coastista ensi kerralla. Loppuun vielä bonuskuva arvaatteko mistä – no auringonlaskusta tietysti. Taisimme kehittää jonkinlaisen harrastuksen auringonlaskujen kuvaamisesta.

DSC_6915

Sydney & Blue Mountains

Orientaatioviikon päätteeksi pakkasimme lähes koko vaihtariporukan bussiin ja lähdimme aikaisin lauantaiaamuna kiitämään kohtia Sydneä. Ensimmäisenä kävimme katsastamassa Sydney Towerin, joka on kaupungin korkein rakennus. Ihmeitä en kyseiseltä kohteelta odottanut, enkä niitä myöskään saanut. Käytännössä kävimme siis vain ihmettelemässä kaupunkia ylhäältä käsin.

IMG_6370

Tornin jälkeen meillä oli kolme tuntia omaa ihmettelyaikaa, joten lähdimme omalla porukallamme katsomaan oopperataloa ja puutarhaa, jotka siis olin itse nähnyt jo edellisellä viikolla. Tämän jälkeen otimme koko vaihtariporukan kanssa yhteiskuvan Sydneyn portailla ja lähdimme katsastamaan Aquariumin. Sekään ei oikein säväyttänyt. Pahoittelut negatiivisuudesta – positiivisiakin kokemuksia kyllä on, malttakaa hetki.

11822495_1043673445645153_1890628342841626986_n

IMG_6395IMG_6397

Illallisen söimme satamassa, jonka jälkeen ajoimme Blue Mountaisille yöpaikkaamme. Ensimmäisen päivän nähtävyydet eivät olleet mielestäni kummoisia ihan vain siksi, että olin joko ne nähnyt jo aiemmin tai ne eivät vain istuneet minun mielenkiinnon kohteisiini. Päivän parasta antia olivatkin yhdessäolo ja tekeminen, kuten bussissa harjoitettu kielikoulu: me opetimme saksalaisia ääntämään suomenkielisiä sanoja ja he opettivat meitä ääntämään saksankielisia sanoja, kuten schnitzel, joka hieman eri tavalla äännettynä voi tarkoittaa kolmea eri asiaa. Hirveän tärkeää siis. Illalla pelasimme seitsemällä hengellä jotain outoa korttipeliä, jossa otin pataan koko ajan. Jos hävisit kerran, hävisit myös seuraavilla kierroksilla, sillä jouduit antamaan parhaat korttisi pois. Hirveän hyvä peli siis tällaiselle huonolle häviäjälle kuin minä.

IMG_6412

Seuraavana aamuna oli kyyylmä. Ensin suuntasimme näköalapaikalle, josta näki Three Sistersin. Sen jälkeen lähdimme kipuamaan alaspäin, eikä tarvinut tosiaan enää valitella kylmyyttä. Portaat olivat jyrkät ja paikoin tuli mietittyä kuka hemmetti ne on sinne onnistunut rakentamaan. Alhaalla päästiin kuitenkin suht tasamaastoon tallailemaan, mitä nyt polun vieressä kulki melkoisen jyrkkä pensakkoinen rinne. Blue Mountains oli kokonaisuudessa oikein kiva paikka ja voin sitä suositella muillekin.

15560003

Three Sisters

16170001

IMG_6435

 

16320005

16500001

Kävimme vielä ennen kotiin lähtöä eläinpuistossa, jossa söin elämäni hirveimmän hot dogin. Tai siis en syönyt. En oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta eläinpuistosta, sillä olen niitä kyseenalaistavia artikkeleita lukenut muutamia. Linnut ainakin olivat epämukavan näköisissä pienehköissä häkeissä, siitä miinusta. Nukkuvan koalan silittäminen oli myös eettisesti erittäin arveluttavaa, ja tein sen silti. Haluaisin kertoa kuinka hirrrvän pehmoinen se oli, mutta onko se yllyttämistä kyseiseen toimintaan? Joillain eläimillä, kuten kenguruilla, oli kuitenkin hyvin paljon liikkumatilaa, eikä niillä varsinaisia aitauksia edes ollut. Ainoastaan yksinkertainen puukarmi pitämässä ihmiset poissa eläinten luota.

IMG_6490

IMG_6481

Halinallet

IMG_6522

Rento meininki. En tiedä mikä valkoinen riivaaja tuossa taustalla oikein kököttää.

Follow my blog with Bloglovin

Woolloomooloo

Ennen tänne lopulliseen sijoituspaikkaani saapumistani vietin pari päivää Sydneyssä. Kaupungista ei minulla ollut minkäänlaisia odotuksia, onhan se kuitenkin kaupunki. Mielestäni kaikki kaupungit ovat kaikki samanlaisia (tunnustan junttiuteni). Suunnistaminen Sydneyssä oli aivan naurettavan helppoa. Osuin muun muassa oopperatalolle kaksi kertaa ihan vahingossa vaan. Oopperatalo ei sinänsä minua kiinnosta millään tavalla (kyllä, juntti), mutta pitihän siitä pakolliset turistiräpsyt saada.

IMG_6174

 

 

Ensimmäinen päivä meni aikalailla jetlag-meiningeissä. Aamupäivällä olo oli vielä ihan ok ja käytyäni nakkaamassa laukut hostelliini, lähdin kuljeskelemaan kaupungille. Melkein saman tien törmäsin paikalliseen puluun ja säikähdin aika perkeleesti. Tämä paikallinen pulu kun ei ole ihan mitään taskukokoa. Kuten alla olevasta kuvasta voitte huomata, kyseessä ei siis todellakaan ole mikään pulu, vaan kutsun sitä puluksi siksi, että niitä oli ihan joka paikassa. Kyllä siellä niitä ihan perinteisiäkin puluja toki oli.

IMG_6126

 

Ensimmäisenä päivänä sinniteltyäni koko päivän hereillä (jos ulkona penkeille torkahtelua ei lasketa) menin illalla onnellisena kahdeksalta nukkumaan. Tai no en niin onnellisena, sillä olin juuri kehittänyt pienen masennus-/itsesäälihetken, kun Canberran päässä eivät järjestelyt olleetkaan toimineet ihan odotetulla tavalla. Seuraavana päivänä olin kuitenkin taas lähestulkoon eufoorisissa fiiliksissä. Luultavasti ihan vain siksi, että hemmetti, minähän olen Australiassa.

IMG_6138

Hostelli oli kunnon reppureissaajamesta kaupunginosassa nimeltä Wolloomooloo. Illalla jotenkin ajauduttiin minun Walesilaisen huonekaverin kanssa porukkaan, joka oli lähdössä clubille nimeltään ”The Club”. Aika omaperäistä. Olutta saatiin hostellilla juoma-automaatista napin takaa, jossa luki ”Do not use”. Ei tainnut olla ihan kaikkien sääntöjen mukaista toimintaa. Clubi oli melkoisen fiini paikka, tulijat valokuvattiin ovella ja tarjoilijat työskentelivät cocktailmekoissa. Ja minä menin sinne tietenkin lenkkareilla.

bridge

Siellä ne tyypit käppäilee

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_6129

 

IMG_6154

IMG_6142

Australian vanhin puu kuulemma