Selviytyjät: The Whitsundays Islands

DSC_9725

Tätä odotettiin ja pelättiin etukäteen. Kaksi yötä saarella ilman sähköä, vettä taipuhelimen signaalia. Alkeelliset vessat sentään löytyi, mutta muuten olimme omillamme. Huomattavasti yleisempää on käydä saarella järjestetyllä kiertomatkalla, mutta me halusimme säästää rahaa ja siksi valitsimme telttailuvaihtoehdon. Ei tämäkään lysti silti ilmaiseksi tullut, sillä edestakainen lauttamatka maksoi AU£155 (n. 100€).

Olimme onnekkaita ja saimme rannan toisen telttailualueen ensimmäiseksi yöksi kokonaan itsellemme. Toinen sijaitsi pienen metsän takana, jonne emme nähneet tai juuri kuulleetkaan, joten tuntui kuin olisimme olleet rannalla keskenämme. Toisena yönä saimme seuraksemme australialaisia melojia, joista emme aluksi olleet kovinkaan iloisia, mutta jotka osoittautuivat lopulta ihan kelpo tyypeiksi.

DSC_9734 DSC_9727

DSC_0033

Raahasimme saarelle hirveän läjän ruokaa ja tarvikkeita. Voi kuulostaa tyhmältä toiminnalta, mutta saaren olosuhteet vain olivat sellaiset, että kaikki härpäkkeet tulivat tarpeeseen. Vettä saimme n. 60 litraa, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi. Ruoka koostui lähinnä purkkiruuista, hedelmistä, pähkinöistä ja leivistä. Jouduimme vuokraamaan märkäasut, sillä meressä uiminen paljaaltaan oli vaarallista minimaalisten meduusojen takia. Vuokrasimme myös räpylät ja muut snorklausvarusteet. Vaatteita emme paljoakaan saarelle ottaneet, sillä ilma oli melko kuuma ja rannallahan sitä eleltiin, eli bikineissä keikuttiin koko päivä. Jokaisella oli mukanaan myös kirja, mikä tuli saarella ehdottomasti tarpeeseen.

Olimme pelänneet etukäteen kuinka saisimme ajan saarella kulumaan. Tämä ei todellakaan muodostunut lopulta ongelmaksi. Tekeminen toki koostui pääosin rentoilusta, mutta tylsää ei tullut. Vedimme useita päikkäreitä pitkin päivää ja sitten vain lueskelimme tai otimme aurinkoa. Aktiivisinta puolta edustivat snorklailu, päiväretki saaren toiselle ja kuvien otto.

DSC_0015

DSC_9760

DSC_0036

DSC_0029

Kuvausrekvisiittaa...

Kuvausrekvisiittaa…

Tuo päiväretki saaren toiselle puolelle oli pieni katastrofi. Lähdimme sinne tarkoituksenamme löytää eräs paikka, jonka olimme valokuvissa nähneet. Jostain olimme saaneet tietoomme, että rantaviivaa kävelemällä se pitäisi löytyä. Heti alkuun sain rakon varpaaseeni, sillä tyhmänä laitoin varvassandaalit jalkaan. Hiekka oli todella pehmeää ja kävely siksi vaivalloista. Lisäksi aurinko alkoi porottaa koko ajan kuumemmin ja kuumemmin, mikä vei energiaa entisestään. Vesivarannot hupenivat nopeasti. Välillä oli pakko levähtää varjossa.

Tuo matka yhteen suuntaan vei varmaankin jotain puolisentoista tuntia. Lopulta tulimme paikkaan, josta emme päässeet enää etenemään uimatta minnekään. Se ei toki ollut saaren kärki, mutta vesi katkaisi tiemme. Se ei kuitenkaan millään tavalla muistuttanut kuvissa nähtyä paikkaa. Odottelimme sitten siellä jonkin aikaa, josko olikin nousuvesi emmekä siksi nähneet kyseistä hiekkakuviota.

b4c92b8e53fd3f4a370131c04734a46d

Tämän olisimme siis halunneet nähdä. Kuva Google kuvahausta.

Nyt kun tuota kuvaa katsoo niin emmehän me maanrajasta sitä olisi edes voineet hahmottaa. Ja tosiaan, tuo “joki” oli täynnä vettä, eikä siitä laskeutunut tunninkaan odottelulla. Vuorovesi-ilmiöhän näkyi tuolla todella selvästi vuorokauden sisällä, joten ihan perustellusti odoteltiin. Lopulta kuumuus kuitenkin voitti ja oli pakko lähteä takaisin.

DSC_9952

DSC_9951

Kotia kohti

Kotia kohti

DSC_9987 DSC_9989

Snorklaaminen oli varmasti saaren parasta antia. Ensimmäistä kertaa veteen mennessäni muistinkin sitten, että pelkään kaloja. Ne tosiaan uiskentelivat ihan rannan tuntumassa, eikä sitä tajunnutkaan, että ne olivat siinä ihan jalkojen juuressa ennen kuin itse sukelsi. Kiljahtelin vähän väliä maskiini, mitä onneksi kukaan toinen ei kuullut. Uteliaisuus voitti pelon ja uskaltauduin jopa hieman kauemmaksi rannasta. Sieltä löytyikin sitten ihan oikea riutta, jossa oli satoja erilaisia kaloja ja kasveja. Se oli ihan huikeaa, sillä en ollut osannut odottaa mitään sellaista. Ja äärimmäisen pelottavaa.

Eehhehe.

Eehhehe.

 

 

Meillä oli saarella runsaasti eläinkavereita, kuten arvata saattaa. Nämä kaverit eivät aina olleet ihan sieltä ystävällisimmästä päästä. Ruuat ja roskat piti aina peittää todella hyvin, muuten leiri oli täynnä lintuja. Ja aina ne pirulaiset jostain jotain löysivät. Nokkivat vaikka sitten muovipussit rikki, jos ei muuta. Rannalla oli myös jonkinlaisia vihreitä paarmoja, jotka purivat ärsyttävästi. Paarmojahan en ole missään muualla Australiassa nähnytkään. Lisäksi yhdessä märkäpuvuista lymyili skorpioni ja yksi seurueestamme näki käärmeen.

Onneksi oli sitten näitä rakastettavampiakin otuksia. Ehdoton suosikkini oli leirissämme hengaileva varaani, jonka nimesimme Eddyksi. Yömyöhällä paikalla vieraili myös minikokoinen kengurupariskunta, jotka pussailivat keskenään. Aaws!

DSC_9769

Eddy

Tämä oli jokin kummallinen rannalle huuhtoutunut elävä olio. Tuolta rakosista työntyi jalkoja ulos.

Tämä oli jokin kummallinen rannalle huuhtoutunut elävä olio. Tuolta rakosista työntyi raajoja ulos.

Saari oli todella upea kokemus, eikä kukaan olisi halunnut lähteä sieltä pois. Toki saarella oli päiväsaikaan paljon enemmänkin turisteja, mutta saimme olla omalla leirintäalueen rannallamme rauhassa. Lukuunottamatta tietysti muita leiriytyjiä, mutta ei heitäkään montaa ollut.

DSC_9798