Perillä ollaan

2914 kilometriä ja 13 päivää takanapäin. Saavuimme määränpäähämme Cairnsiin eilen. Olemme nyt hostellissa ja kyllähän sängyssä nukkuminen oli erimukavaa lähes kahden viikon telttailun jälkeen. Nukuin toki teltassakin ihan hyvin, toisin kuin vähemmän telttailleet miehistömme jäsenet, mutta sänky on aina sänky. Ainakaan täällä ei herää joka aamu viideltä jäätävään lintukonserttiin.

Jatketaanpas siitä mihin jäätiin. Gold Coastilta suuntasimme Brisbaneen, josta nappasimme kyytiin toisen suomalaisen – ainoan miesvahvistuksemme. Henri on myös vaihtari, mutta tuli mukaan vasta tässä vaiheessa, sillä hän oli käymässä Uudessa-Seelannissa.

20151127_124135

Jouduimme tekemään uudelleenjärjestelyitä uuden tulokkaan johdosta. Henri vaihdettiin saksalaisen Marien tilalle toiseksi kuskiksi, sillä muuten hän olisi harteikkaana miehenä vienyt liikaa tilaa autossa. Kyllä, tilanpuute oli niin suuri, että jouduimme miettimään jopa ihmisten kokoa, haha! Autokin pakattiin aina uudelleen ja uudelleen, jotta jokainen millimetri saatiin hyötykäyttöön.

Brisbanesta ajoimme Hervey Bayhyn, joka oli kohteenamme ainoastaan Fraser islandin vuoksi. Fraser on maailman suurin hiekkasaari ja siellä on kuulemma paljon nähtävää. Itse kuitenkin skippasin tuon reissun, sillä se ei mitenkään sopinut enää budjettiini. Toisaalta en ollut ollenkaan pahoillani vapaapäivästä, jolloin sain rauhassa kirjoitella blogia sun muuta.

Gold Coast

Gold Coast

Meille kävi pieni haksahdus ja Fraserille menijät missasivat lautan, johon olivat ostaneet liput. Menimme väärään paikkaan epäselvien ohjeiden takia, emmekä enää ehtineet oikeaan paikkaan ennen lautan lähtöä. Onneksi he saivat mahdollisuuden mennä seuraavana päivänä uudestaan, eivätkä rahat menneet hukkaan. Meidän jatkosuunnitelmiimme se toki vaikutti melko paljon. Olimme aikoneet käyttää sen seuraavan päivän Airlie Beachille ajamiseen, joka on lähtöpiste Whitsundays Islandille. Hervey Baysta sinne ajamiseen menee noin kymmenen tuntia. Siispä jouduimmekin lähtemään ajamaan yötä vasten porukan palattua Fraserilta. Jouduimme myös tekemään kaikki hankintamme jo Hervey Bayssa sekä pakkaamaan kaikki kamppeenne tulevia päiviä ajatellen. Tähän menikin sitten kokonainen päivä.

received_10153739359457118

Ajaminen yöllä osoittautui odotettua raskaammaksi. Sovimme, että etupenkillä istuva pysyisi aina hereillä kuskin kaverina turvallisuussyistä. Ajoin itse ensimmäisenä, koska satuin jo muutenkin istumaan kuskin paikalla, kun kävin noutamassa muut lautalta. Suhteellisen helppo nakki siis. Yhdeksän aikoihin illalla Henri hyppäsi puikkoihin ja minä valvoin hänen seuranaan.Telttaillessa olimme tosiaan tottuneet menemään nukkumaan hyvin aikaisin, joten ei ihme, että jo tässä vaiheessa muut nukkuivat.

Jossain vaiheessa teki todella tiukkaa pysyä hereillä, mutta pysähdyksellä mäkkärissä ja mustalla kahvilla saatiin ostettua lisäaikaa. Lopulta mekin pääsimme nukkumaan lyhyesti, kun Marie ajoi viimeisen osuuden. Mitenkään mukavasti ei toki tullut nukuttua ja kun pääsimme perille neljän aikaan aamuyöstä, nukuimme sitten jonkin aikaa satamassa taivasalla.

Whitsundaysta kirjoitan erikseen, sillä kokemus oli yksi parhaimmista koko vaihtoaikana. Sen verran voisin kuitenkin raottaa, että kyseessä on saari, jossa telttailimme kaksi yötä. Paikka on todella suosittu turistikohde ja ihmiset yleensä vierailevat siellä ohjatuilla turistimatkoilla. Me sen sijaan ostimme vain lauttalipun ja retkeilyoikeuden, millä säästimme todella paljon rahaa. Ei sähköä, ei vettä, ei kenttiä. Vain luonto ja me.

received_10153739359167118

Nyt täytyy kuitenkin alkaa valmistautumaan illan menoihin. Tänään on siis 25. syntymäpäiväni ja luvassa on jonkin asteista juhlintaa. Kröhöm. Palailen taas langoille, kunhan ehdin!

 

Ajaminen Australiassa

Minulla ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaisia kuulumisia kerrottavaksi. Tämä johtuu siitä, että olen viettänyt viimeisen viikon naama kiinni näytössä aamusta iltaan kirjastossa istuen. Sen lyhyen vapaa-ajan, mitä minulla on ollut iltaisin käytössä, olen käyttänyt aivojen nollaamiseen Netflixin ja homppäsivustojen parissa. En ole edes nähnyt oikein ketään tuona aikana.

Siksipä ajattelinkin kertoa teille ajamisesta Australiassa. Itse en ole toki vielä muutamaa sataa kilometriä enempää täällä ajanut, mutta kyydissä olen istunut ties kuinka monen tuhannen kilometrin edestä. Australiassa ajaminen ei eroa nyt niin kovin paljon Suomesta, onhan tämä kuitenkin länsimainen yhteiskunta, jossa sääntöjä noudatetaan. Vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä kirjaimellisesti kuin Suomessa.

DSC_6540

On kuitenkin joitain eroja, joita haluan tuoda esille. Isoin on tietysti ajaminen vasemmalla puolella tietä. Se ei ole kummoinenkaan tehtävä, kun seuraa vain muiden mallia ja siihen tottuu todella nopeasti. Haasteellisempaa onkin auton laitteistojen hallinta. Luultavasti vielä ensi kerrallakin tulen heiluttelemaan pyyhkijöitä, kun pitäisi näyttää vilkkua. Vuokrafirmojen autot ovat onneksi lähes poikkeuksetta automaattivaiheisia, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Kaasu ja jarru ovat autoissa samoinpäin kuin Suomessakin.

DSC_6757

Minusta Australiassa ajaminen on turvallisempaa kuin Suomessa. Ennen kuin käyn käsiksi syihin, muistutettakoon, että olen ajanut ikäni vain Lapissa, jossa moottoriteistä ei ole tietoakaan. Perustelut voivatkin tuntua hassuilta ison kylän kasvateista, mutta tämä onkin vain minun näkökulmani asiaan.

Australiassa ajaessa ei joudu vastaantulevien kaistalle koskaan. Jos tiet eivät ole moottoriteitä (mitä ne useimmiten on), on tien varrella muutaman kilometrin välein ohituskaistoja. Tällaiset tiet ovat siis perinteisiä yksikaistaisia teitä, mutta muuttuvat tietyin väliajoin kaksikaistaisiksi. Ja sama tietysti toisella puolen tietä. Sulkuviivalla erotetaan vastaantulijoiden kaista omasta ja katkoviivalla ohituskaista. Ohituskaistan alkaminen on merkitty liikennemerkillä.

Toinen turvallisuutta lisäävä tekijä on kääntyville osoitetut omat kaistat. Meillä Lapissahan kääntyminen saattaa pysäyttää liikenteen tai ainakin hidastaa sitä. Tosin olenpahan joidenkin nähnyt jopa ryhmittyvän vastaantulevien kaistalle ennen kääntymistä, mikä nyt on tietysti turvallisuuden kannalta hieman kyseenalaista.

Täällä en jostain syystä pidä ajatuksesta pimeässä ajamisesta, vaikka Lapissa olen siihen talvikuukausien aikana luonnollisesti tottunut, kun päivänvaloa sattuu olemaan se pari tuntia päivässä. En ole vielä kertaakaan kenenkään nähnyt käyttävän pitkiä täällä, sillä autoja tulee koko ajan vastaan. Lyhyillä ajaminen taas on epämukavaa, sillä kengurut ovat liikekannalla mitä ilmeisimmin juuri pimeällä. Yhtään kengurua emme nimittäin ole nähneet päiväsaikaan, mutta silti niiden ruhoja on tien pientareella vähän väliä. Lapissa on sentään lunta, joka heijastaa valoa ja vähän helpottaa pimeyttä. Täällä pimeys on nimenomaan säkkipimeyttä.

DSC_6683

Nopeusrajoitukset poikkeavat Suomessa totutuista, sillä merkissä saattaa lukea käytännössä mitä vain 10-110 km/h väliltä. Monesti vuoristoissa mutkissa nopeusrajoitus on esimerkiksi 55km/h ja linja-autoille ja rekoille on omat rajoituksensa.

Liikennemerkkejä on myös kaikenlaisia. Esimerkiksi monille tietä ylittäville eläimille on omansa, kuten ankoille, koalille, vompateille, kenguruille ja possumeille.

Varokaa pikkuankkoja

IMG_6885

Possumi, ei siis opossumi. Tämä on ilmeisesti joki paikallinen elikko, joka on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa amerikkalaista opossumia (not).

Liikenneympyröissä vilkutetaan sinne suuntaan minne ollaan kääntymässä, ei siitä poistuttaessa. Jos siis aiot poistua liikenneympyrästä kolmannesta liittymästä oikealle, vilkutat koko sen ajan mitä siitä pyörylässä pyörit oikealle.

Suomalaisella ajokortilla saa lähtökohtaisesti ajaa Australiassa, mutta siitä on osavaltiokohtaisia eroja. Joissakin vaaditaan englanninkielinen käännös ajokortista, joissakin jopa kansainvälinen ajokortti. Toisaalta jotkut kivenkovaan väittävät, että suomenkielinen ajokortti riittää sellaisenaan, eikä kukaan ole kuuleman mukaan sakkoja pelkällä suomalaisella ajokortilla ajamisesta saanut. Tiedä sitten. Onrejn ajokortti ainakin riitti sellaisenaan, kun poliisi meidät pysäytti. Jotkin vuokra-autofirmat saattavat kylläkin vaatia kansainvälisen ajokortin tai käännöksen. Itse jouduin käännättämään oman ajokorttini tulevaa uutta Roadtripia varten.

DSC_6979

Australialaisilla tuntuu olevan jokin ihmeen fiksaatio näihin jättimäisiin jäljitelmiin eri aiheista. Löytyy niin katkarapua, omenaa, banaania, vuohta kuin huoltoaseman päälle rakennettua Uluruakin (Ayer’s Rockia).

Voi olla, että jotain jäi sanomatta mitä olisin halunnut sanoa. No, jos jokin asia Australialaisessa liikennekulttuurissa jäi mietyttämään, niin heitähän kysymyksellä! En välttämättä osaa vastata, mutta elämä on.