Hei hei mitä kuuluu

On ollut aika vilkas viikko, enkä ole valitettavasti ehtinyt kirjoitella. Alkuviikosta minulla oli kaksi esitelmää ja muutenkin kouluhommia on alkanut kasautua. Arvosteltavat tehtävät ovat kuitenkin onneksi erilaisia ja monipuolisia, eivätkä ne ole suhteellisen isotöisiä. Paljon niitä toki on. Suomessa kirjoittelen lähinnä esseitä joka kurssille, joten esitelmät, päiväkirjat, julisteet, monivalintakysymystentit ja muut ovat ihan tervetullutta vaihtelua.

Suomessa en omien opintojeni puolesta koskaan käy ekskursioilla. Täällä niitä on minulla on kaksi pelkästään tämän yhden lukukauden aikana. Kävimme tällä viikolla aboriginaalien teltta suurlähetystössä (aboriginal tent embassy) joka on protestinen mielenilmaus aboriginaalien oikeuksien puolesta ja on ollut paikalla jo vuosikymmenten ajan. Se ei siis ole mikään virallinen suurlähetystö ja esimerkiksi tällä hetkellä siellä on useita eri telttoja ja rakennelmia eräänlaisessa hippimäisessä kommuunissa. Kirjoittelen tästä oman postauksensa, sillä paikasta riittää paljon sanottavaa.

IMG_6846

Viime viikonloppuna pääsin viimein metsään. On meinannut pikkukylän tyttöä siepata, kun ei ole ollut löytyä keinoa päästä luonnon äärelle. Lähdimme pohjoismaisella joukkiolla (kaksi norjalaista, ruotsalainen ja minä) tutkimaan lähellä keskustaa sijaitsevaa Black Mountainia. Googlen mukaan sinne on täältä noin seitsemän kilometriä, mutta ei se matka kyllä ihan niin pitkältä tuntunut. Tosin oikaisimmekin jostain ryteikköjen läpi. Metsä oli itsessään vähän tylsähkö. Enemmän luontoelämää näkee täällä kampuksella ja läheisen järven ympärillä, jossa käyn toisinaan juoksemassa. Kun kiipesimme kukkulalle olivat maisemat kuitenkin ihan kiitettävät, ja kävihän tuo ihan treenistäkin, kun melko jyrkkää mäkeä sai puskea menemään.

IMG_6768

IMG_6780

IMG_6805

 

IMG_6776

IMG_6784

 

Sunnuntaina meillä oli Internation Food Feast. Sen ideana oli, että jokainen tuo jonkin omalle maalleen tyypillisen ruokalajin. Me suomalaiset yhdistimme voimamme ja pyöräytimme kaksi erilaista mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Leipominen ja ruuanlaitto yleensäkin on täällä hieman haastavaa, sillä kaikkia tarvikkeita ei ole, eikä niitä viitsi ostaa, kun ne joutuu kuitenkin jättämään tänne pois lähtiessä. Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja sitä oli paljon. Tällä kertaa tarjonta oli hyvin jälkiruokapainotteinen. Tarjolla oli muun muassa amerikkalaisia hot dogeja (okei nimi oli eri, mutta en muista) ja juustomakaronia, norjalaisia rusinapullia, itävaltalaista pannukakkua, ruotsalaisia lihapullia, englantilaista juustokakkua ja niin edelleen. Kuvia ei valitettavasti tullut otettua kovin montaa.

20150906_141027

Suomalaisten taidonnäyte

20150906_143045

Itävaltalaista jälkiruokaa

20150906_143704

Nyt täytyy lähteä nauttimaan auringonpaisteesta, kun vihdoinkin on alkanut lämpeämään!

 

Arki täällä hei

Ei tämä elämä täällä silti pelkkää juhlaa ole. Opiskelemaanhan tänne virallisesti tultiin. Toisaalta taas minulla kävi aikamoinen tuuri, kun pakollisia tunteja ei ole kuin tiistaisin ja keskiviikkoisin. Hommaa kuitenkin riittää ja paras kai olisi alkaa napsimaan suoritettavia töitä mahdollisimman nopeasti pois alta.

IMG_6205

Pikakahvia namnam

Opiskelen täällä alkuperäisväestön ja kulttuuriperinnön sivuaineen, joka on täysin itse keksimäni. Yhdistelin siis lähinnä mukavalta näyttäviä kursseja sivuainekokonaisuudeksi. Olisin tietysti voinut opiskella vaikkapa liiketoimintaa tai jotain muuta “järkevää”, mutta semmoisia voin opiskella omassa yliopistossanikin, joten ei kiitos. Olen kyllä oikein tyytyväinen valintoihini, varsinkin kun pääsen kurssien myötä kentälle tutkimaan aboriginaalien kulttuuria. En äkkiseltään keksi tapaa päästä syvemmälle Australian kulttuuriin ja historiaan kuin tämä. Olen tosiaan aikamoinen historiafriikki, joten onnellisempi en voisi olla.

Yliopiston seinätaidetta

Yliopiston seinätaidetta

Muitakin rutiineja kuin koulu on alkanu pikku hiljaa muodostua. Ostin salikortin ja siellä on tullut käytyä, jos ei nyt joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä. Salimotivaatio on ollut hukassa jo monta kuukautta, mutta täällä olen vihdoin alkanut saada sen takaisin. Tarkoitus olisi myös juosta, mutta se on vielä vähän alkutekijöissään. Kävin parin norjalaisen kanssa juoksemassa 9 kilometriä ja voitte arvata kuka meistä kolmesta oli se, joka oli lähellä oksennuspistettä lopussa. Tytöillä ei näyttänyt tuntuvan missään. Kehuivat kuitenkin hyväksi lepotreeniksi *kröhöm*. Puolustuksekseni voin toki sanoa, että he opiskelevat jotain urheilualaa ja treenaavat ihan tosissaan, joten kai voin olla ihan ylpeä, että sentään edes pysyin heidän matkassaan.

Takapihan kengurut

Takapihan kengurut

babyroo

Pikkukenguru

 

Jokapäiväiseen elämään kuuluu myös kavereiden kanssa hengailu. Esimerkiksi tänään on luvassa leffailtailua ja aikaisemmin päivällä tavattiin latinoiden ja parin muun kanssa ja suunniteltiin tulevaa Meksikon itsenäisyyspäivän juhlaa. Huomisellekin on ohjelmaa aamusta iltaan. Ensin käydään vähän hikoilemassa salilla, sitten mennään katsastamaan parit markkinat ja sotamuseo. Niiden jälkeen mennään syömään intialaiseen, jonka jälkeen pitäisi taas jaksaa bilettää.

Tässä tämä perinteinen ilmainen herkku

Tässä tämä perinteinen ilmainen grilliherkku

Hetkeäkään ei ole kaduttanut Australiaan lähtö (noh ketäpä se nyt kaduttaisi) ja joka päivä olen onnellinen siitä, että olen täällä. Pitää muistaa, ettei kaikilla todellakaan ole tämmöistä mahdollisuutta. Täällä on esimerkiksi porukkaa köyhemmistä maista, mutta ilmiselvästi heidän vanhemmiltaan pätäkkää löytyy ja paljon. On merkkilaukkua ja monensorttista killutinta. Ja onpahan kuultu se kuuluisa “isi maksaa”:kin. Kyllä on Suomessa asiat hyvin, kun tavallinen opiskelijakin pystyy lähtemään maapallon toiselle puolelle ja toimia ihan omana sponsorinaan. Hyvä Suomi!

Lopuksi vielä kenguruita lumisateessa, hyvin ne näyttäis pärjäävän.