Ajaminen Australiassa

Minulla ei ole kerta kaikkiaan minkäänlaisia kuulumisia kerrottavaksi. Tämä johtuu siitä, että olen viettänyt viimeisen viikon naama kiinni näytössä aamusta iltaan kirjastossa istuen. Sen lyhyen vapaa-ajan, mitä minulla on ollut iltaisin käytössä, olen käyttänyt aivojen nollaamiseen Netflixin ja homppäsivustojen parissa. En ole edes nähnyt oikein ketään tuona aikana.

Siksipä ajattelinkin kertoa teille ajamisesta Australiassa. Itse en ole toki vielä muutamaa sataa kilometriä enempää täällä ajanut, mutta kyydissä olen istunut ties kuinka monen tuhannen kilometrin edestä. Australiassa ajaminen ei eroa nyt niin kovin paljon Suomesta, onhan tämä kuitenkin länsimainen yhteiskunta, jossa sääntöjä noudatetaan. Vaikkakaan ei ehkä ihan yhtä kirjaimellisesti kuin Suomessa.

DSC_6540

On kuitenkin joitain eroja, joita haluan tuoda esille. Isoin on tietysti ajaminen vasemmalla puolella tietä. Se ei ole kummoinenkaan tehtävä, kun seuraa vain muiden mallia ja siihen tottuu todella nopeasti. Haasteellisempaa onkin auton laitteistojen hallinta. Luultavasti vielä ensi kerrallakin tulen heiluttelemaan pyyhkijöitä, kun pitäisi näyttää vilkkua. Vuokrafirmojen autot ovat onneksi lähes poikkeuksetta automaattivaiheisia, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Kaasu ja jarru ovat autoissa samoinpäin kuin Suomessakin.

DSC_6757

Minusta Australiassa ajaminen on turvallisempaa kuin Suomessa. Ennen kuin käyn käsiksi syihin, muistutettakoon, että olen ajanut ikäni vain Lapissa, jossa moottoriteistä ei ole tietoakaan. Perustelut voivatkin tuntua hassuilta ison kylän kasvateista, mutta tämä onkin vain minun näkökulmani asiaan.

Australiassa ajaessa ei joudu vastaantulevien kaistalle koskaan. Jos tiet eivät ole moottoriteitä (mitä ne useimmiten on), on tien varrella muutaman kilometrin välein ohituskaistoja. Tällaiset tiet ovat siis perinteisiä yksikaistaisia teitä, mutta muuttuvat tietyin väliajoin kaksikaistaisiksi. Ja sama tietysti toisella puolen tietä. Sulkuviivalla erotetaan vastaantulijoiden kaista omasta ja katkoviivalla ohituskaista. Ohituskaistan alkaminen on merkitty liikennemerkillä.

Toinen turvallisuutta lisäävä tekijä on kääntyville osoitetut omat kaistat. Meillä Lapissahan kääntyminen saattaa pysäyttää liikenteen tai ainakin hidastaa sitä. Tosin olenpahan joidenkin nähnyt jopa ryhmittyvän vastaantulevien kaistalle ennen kääntymistä, mikä nyt on tietysti turvallisuuden kannalta hieman kyseenalaista.

Täällä en jostain syystä pidä ajatuksesta pimeässä ajamisesta, vaikka Lapissa olen siihen talvikuukausien aikana luonnollisesti tottunut, kun päivänvaloa sattuu olemaan se pari tuntia päivässä. En ole vielä kertaakaan kenenkään nähnyt käyttävän pitkiä täällä, sillä autoja tulee koko ajan vastaan. Lyhyillä ajaminen taas on epämukavaa, sillä kengurut ovat liikekannalla mitä ilmeisimmin juuri pimeällä. Yhtään kengurua emme nimittäin ole nähneet päiväsaikaan, mutta silti niiden ruhoja on tien pientareella vähän väliä. Lapissa on sentään lunta, joka heijastaa valoa ja vähän helpottaa pimeyttä. Täällä pimeys on nimenomaan säkkipimeyttä.

DSC_6683

Nopeusrajoitukset poikkeavat Suomessa totutuista, sillä merkissä saattaa lukea käytännössä mitä vain 10-110 km/h väliltä. Monesti vuoristoissa mutkissa nopeusrajoitus on esimerkiksi 55km/h ja linja-autoille ja rekoille on omat rajoituksensa.

Liikennemerkkejä on myös kaikenlaisia. Esimerkiksi monille tietä ylittäville eläimille on omansa, kuten ankoille, koalille, vompateille, kenguruille ja possumeille.

Varokaa pikkuankkoja

IMG_6885

Possumi, ei siis opossumi. Tämä on ilmeisesti joki paikallinen elikko, joka on saanut nimensä siitä, että se muistuttaa amerikkalaista opossumia (not).

Liikenneympyröissä vilkutetaan sinne suuntaan minne ollaan kääntymässä, ei siitä poistuttaessa. Jos siis aiot poistua liikenneympyrästä kolmannesta liittymästä oikealle, vilkutat koko sen ajan mitä siitä pyörylässä pyörit oikealle.

Suomalaisella ajokortilla saa lähtökohtaisesti ajaa Australiassa, mutta siitä on osavaltiokohtaisia eroja. Joissakin vaaditaan englanninkielinen käännös ajokortista, joissakin jopa kansainvälinen ajokortti. Toisaalta jotkut kivenkovaan väittävät, että suomenkielinen ajokortti riittää sellaisenaan, eikä kukaan ole kuuleman mukaan sakkoja pelkällä suomalaisella ajokortilla ajamisesta saanut. Tiedä sitten. Onrejn ajokortti ainakin riitti sellaisenaan, kun poliisi meidät pysäytti. Jotkin vuokra-autofirmat saattavat kylläkin vaatia kansainvälisen ajokortin tai käännöksen. Itse jouduin käännättämään oman ajokorttini tulevaa uutta Roadtripia varten.

DSC_6979

Australialaisilla tuntuu olevan jokin ihmeen fiksaatio näihin jättimäisiin jäljitelmiin eri aiheista. Löytyy niin katkarapua, omenaa, banaania, vuohta kuin huoltoaseman päälle rakennettua Uluruakin (Ayer’s Rockia).

Voi olla, että jotain jäi sanomatta mitä olisin halunnut sanoa. No, jos jokin asia Australialaisessa liikennekulttuurissa jäi mietyttämään, niin heitähän kysymyksellä! En välttämättä osaa vastata, mutta elämä on.

Kymmenen hupaisaa huomiota Australiasta

En ole niinkään varma näiden huomioiden/faktojen hupaisuudesta. En kuitenkaan viitsinyt käyttää englanninkielistä nimitystä (Fun Facts) suomenkielisessä blogissa, joten mennään tällä mennään. Pidemmittä puheitta esittelyssä hupaisia tai vähemmän hupaisia huomioitani Australiasta.

interesting_facts

Fun fact #1: Suora  lainaus Wikipediasta: “Australia on ainoa manner, jossa myrkyllisiä käärmeitä on enemmän kuin myrkyttömiä.” Eisss. Miksi minä edes luen näitä? Olin jo ehtinyt tuudittautua ihanan rauhaisaan luuloon, että eihän tämä Australia nyt niin vaarallinen olekaan.

Fun fact #2: Australiahan on tunnettu kaikenlaisista tappavista ja myrkyllisistä eläinlajeistaan. Äkkiseltään tulee mieleen hämähäkit, käärmeet, hait ja muut mönkiäiset, joita voit löytää esimerkiksi asuttamasta vartioimatta jätettyä kenkääsi. Näiden lisäksi kuitenkin löytyy eräs Vili Vilperistäkin tuttu sympaattinen elukka, joka myrkyllään voi aiheuttaa ihmiselle suunnatonta tuskaa, nimittäin VESINOKKAELÄIN. Siis mitä?! Hyi saakeli, kaikkea sitä saakin varoa. Toisaalta jos jonkun tappamaksi pitäisi tulla, niin olisihan se vesinokkaeläin aika leuhka.

Fun fact #3: Bomfunk Mc’s Freestyler on ilmeisen hyvin läpilyönyt suomalainen viisu, sillä sitä kuulee edelleen soitettavan. Suomessa sitä tosin en ole kuullut vaan muun muassa täällä Canberrassa eräässä kahvilassa keskellä päivää ja jokunen vuosi sitten Tsekissä rautatieasemalla. Myös Daruden Sandstormia kuulee välillä luukutettavan bileissä.

Fun fact #4: Pubeissa huudetaan paljon. Yks kaks yllättäen jokin pöytäseurue saattaa alkaa karjua ja hakata pöytää niin että hilsekin karkaa päästä. Eräs aika random hetki oli, kun täpötäydessä pubissa osan pelaillessa biljardia, osan jutellessa omassa porukassaan, soi Bon Jovin Livin’ On A Prayer taustalla ja kertosäkeen kohdalla yhtäkkiä koko pubi puhkeaa laulamaan niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Tämän jälkeen jokainen luonnollisesti jatkaa toimiaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Fun fact #5: Täällä hanavesi maistuu kloorilta. Makuun ei ole vieläkään tottunut.

Fun fact #6: Talveen kuuluu toppatakki, eikä Australia siinä ole poikkeus. Päivälämpötilat kun ovat vain 15 asteessa, niin tuleehan siinä kylmä. Ei siinä vielä mitään, mutta jotkut näppärät ovat päättäneet yhdistää toppatakkiasustukseensa shortsit(!). Siis mikä on tämä logiikka? Joku viisaampi voisi kertoa minulle.

Fun fact #7: Musiikki soi aina ja kaikkialla. Ruokakaupoissa, pubeissa, kahviloiden terasseilla – jopa kauppakeskuksen parkkipaikalla.

Fun Fact #8: Australiassa kaikki vain yksinkertaisesti toimii. Yleisiä ilmaisia vessoja on kaikkialla, asiointi virastoissa on helppoa, monet kaupat ja kirjastot toimivat itsepalveluperiaate, yliopiston kirjasto on 24/7 auki, vesipisteitä löytyy sieltä täältä sekä monet museot ja galleriat ovat ilmaisia.

Fun Fact #9: Sisällä ollaan kengät jalassa Ameriikan malliin. Joka paikassa on tietysti myös kokolattiamatot – aika makoisa yhdistelmä, etten sanoisi. Jotta ei menisi liian helpoksi, tätä ei kuitenkaan aina noudateta, enkä nyt ole varma koska pitäisi pitää kengät jalassa ja koska ei. Siispä tunnollisena suomalaisena otan kengät aina pois.

Fun Fact #10: Täällä näkee ihmeellisiä urheiluauton ja lava-auton yhdistelmiä. Keula on mallia urheiluauto (no hyvä on, useimmiten normaali sedan, mutta urheilumallejakin olen nähnyt!) ja takaosa on lavamallinen. Auto on matala ja maavara pieni. Haluaisin tietää mihin käyttötarkoitukseen tämä auto on oikein suunniteltu.

Varokaa pikkuankkoja

Varokaa pikkuankkoja

Oi kuulkaa korpeimme kuiskintaa

Sarjassamme Avara luonto ensimmäisessä jaksossa pääsemme tutustumaan Australian linnustoon. Rentoudu ja ota mukava asento tuolissasi, sillä seuraa pieni ääninäyte soinnikkaasta linnunlaulusta, jota voit kuulla jokapäiväisessä elämässäsi Australiassa.

Kyseinen sulosointuinen livertäjä on tämä tässä.

IMG_6336

IMG_6332

Siinä ne tyytyväisenä syö ruohoa

Näyttääkö tutulta? Kakaduhan se siinä. Noita eläinkaupasta tuttuja veijareita lentelee täällä pilvin pimein, samoin kuin papukaijoja ja undulaattejakin. Tuntuu hassulta, että täällä ne ovat hyvin arkinen näky, kun taas pallon toisella puolella niitä ostetaan kalliilla hinnalla lemmikiksi. Vähän sama tilanne kuin tänne rahdattaisiin kotimaisia harakoita ja ne laitettaisiin häkkeihin.

En tiedä miksi, mutta osa linnuista täällä on kuin joitain saatanan maanpäällisiä ilmentymiä. Ne sukeltavat syöksykiidossa pään ohi ja kärkkyvät ruokaa, jos sellaista sattuu kädessä olemaan. Kerran erehdyin lähtemään kämpiltä leipä kädessä ja muutamassa minuutissa perääni ilmestyi pari lintua, jotka kävelivät samaa vauhtia kuin minä. Ne mulkoilivat leipää niin kuin se olisi ilmiselvästi heidän omaisuuttaan ja olisivat valmiita tekemään mitä vain saadakseen sen itselleen. Tein hyvin epäoppikirjamaisesti ja heitin niille pari leivänpalaa, koska se oli ainoa keino päästä niistä eroon ja ne olivat oikeasti aika pelottavia.

IMG_6253

Näyttääkin ilkeältä

Luin jostain, että nämä edellämainitut linnut itseasiassa hyökkäilevät toisinaan ihmisten kimppuun niiden lisääntymisaikana elokuun lopusta lokakuun alkupuolelle. Siis ihan kohta!

IMG_6345

Punaiset silmät, seriously?

IMG_6294

Onneksi on sitten näitä hassumpiakin otuksia.

IMG_6286

IMG_6303

Lisäksi täällä on lintu joka kuulostaa joidenkin mukaan joko itkevältä vauvalta tai mouruavalta kissalta. Itse en ole vielä omaa tulkintaani muodostanut. En ole ääntä saanut videolle, mutta sikäli mikäli kun siinä jonain päivänä onnistun, lupaan laittaa videon tänne.

Follow my blog with Bloglovin

 

Woolloomooloo

Ennen tänne lopulliseen sijoituspaikkaani saapumistani vietin pari päivää Sydneyssä. Kaupungista ei minulla ollut minkäänlaisia odotuksia, onhan se kuitenkin kaupunki. Mielestäni kaikki kaupungit ovat kaikki samanlaisia (tunnustan junttiuteni). Suunnistaminen Sydneyssä oli aivan naurettavan helppoa. Osuin muun muassa oopperatalolle kaksi kertaa ihan vahingossa vaan. Oopperatalo ei sinänsä minua kiinnosta millään tavalla (kyllä, juntti), mutta pitihän siitä pakolliset turistiräpsyt saada.

IMG_6174

 

 

Ensimmäinen päivä meni aikalailla jetlag-meiningeissä. Aamupäivällä olo oli vielä ihan ok ja käytyäni nakkaamassa laukut hostelliini, lähdin kuljeskelemaan kaupungille. Melkein saman tien törmäsin paikalliseen puluun ja säikähdin aika perkeleesti. Tämä paikallinen pulu kun ei ole ihan mitään taskukokoa. Kuten alla olevasta kuvasta voitte huomata, kyseessä ei siis todellakaan ole mikään pulu, vaan kutsun sitä puluksi siksi, että niitä oli ihan joka paikassa. Kyllä siellä niitä ihan perinteisiäkin puluja toki oli.

IMG_6126

 

Ensimmäisenä päivänä sinniteltyäni koko päivän hereillä (jos ulkona penkeille torkahtelua ei lasketa) menin illalla onnellisena kahdeksalta nukkumaan. Tai no en niin onnellisena, sillä olin juuri kehittänyt pienen masennus-/itsesäälihetken, kun Canberran päässä eivät järjestelyt olleetkaan toimineet ihan odotetulla tavalla. Seuraavana päivänä olin kuitenkin taas lähestulkoon eufoorisissa fiiliksissä. Luultavasti ihan vain siksi, että hemmetti, minähän olen Australiassa.

IMG_6138

Hostelli oli kunnon reppureissaajamesta kaupunginosassa nimeltä Wolloomooloo. Illalla jotenkin ajauduttiin minun Walesilaisen huonekaverin kanssa porukkaan, joka oli lähdössä clubille nimeltään ”The Club”. Aika omaperäistä. Olutta saatiin hostellilla juoma-automaatista napin takaa, jossa luki ”Do not use”. Ei tainnut olla ihan kaikkien sääntöjen mukaista toimintaa. Clubi oli melkoisen fiini paikka, tulijat valokuvattiin ovella ja tarjoilijat työskentelivät cocktailmekoissa. Ja minä menin sinne tietenkin lenkkareilla.

bridge

Siellä ne tyypit käppäilee

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_6129

 

IMG_6154

IMG_6142

Australian vanhin puu kuulemma

 

Neljä päivää lähtöön

Mikä siis on homman nimi? Olen lähdössä lukukaudeksi vaihtoon Australiaan ja tämän blogin perimmäisenä tarkoituksena on pyhässä yksinkertaisuudessaan kuulumisten ja kokemusten jakaminen. Toisaalta blogin perustamiseen on oikeastaan useampikin kuin yksi syy. Ensinnäkään meikäläinen ei ole mikään ansioitunein yhteydenpitäjä, joten toivon mukaan tämä vähän korjaa tilannetta.

Toiseksi aikaero. Meikäläisen fossililoituminen kun on päässyt jo hyvään vauhtiin, enkä enää jaksa kekkuloida yötä myöten ylhäällä, niin on helpompaa kirjoittaa kuulumiset silloin kun te vetelette sikeitä ja luette ne sitten, kun heräätte. Jos luette.

Kolmanneksi en halua spämmätä Facebookiani täyteen kuvia, sillä kaikki eivät ehkä ole yhtä innostuneita kyseisistä kuvista kuin minä. Siksipä halukkaat pääsevätkin näkemään niitä täältä jonkinnäköisen seikkaperäisen selostuksen kera.

Neljänneksi, jos jollakulla sattuu kiinnostamaan vaihto-opiskelu Australiassa ja eritoten Canberrassa, niin toivon mukaan tästä blogista saa jotain virikkeitä siihen. Näitähän löytyy apauttiarallaa miljoona interweebistä, mutta jospa tämä on se the one and only, jota kaikki haluavat lukea.

Niin siis minne? Canberra on Australian pääkaupunki. Juu, en minäkään sitä ensin tiennyt. Canberrahan on vain joku kaupunkipahanen ties missä. Eikö se Sydney olekaan pääkaupunki? Olisi, jos Melbourne ei olisi vaatinut samaa nimikettä itselleen. Kompromissiratkaisuna syntyi Canberra. Vajaan 400 000 asukkaan pikkupieru, jossa ei ole mitään nähtävää. Kuulemma. No, siitä lähdetään ottamaan selvää.

Australia_Map_460x425

Kartassa etäisyydet näyttävät pieniltä, mutta todellisuudessa esimerkiksi Canberrasta Sydneeyn on matkaa 286 km ja Canberrasta Melbourneen 662km.

Minulle saa siis edelleenkin lähettää viestiä ja Skypettelykin onnistuu (kunhan saan joskus hommattua internetin). Mielelläni kuulen teidänkin kuulumisia. Katsotaan nyt mihin asti motivaatio riittää tämän kirjoittelun suhteen. Lähdetään nyt kuitenkin liikkeelle siitä oletuksesta, että pitkälle.