Höpinää tyhjästä – eli asiaa small talkista

Nyt kun Facebookissa on kohistu näistä ‘Finnish Nightmares’ sarjakuvatripeistä, koen asiakseni ottaa kantaa suomalaiseen jöröjukkakommunikointiin täällä small talkin luvatussa maassa kerran kun olen.

large

Vielä kahdeksan kuukauden Briteissä asumisen jälkeenkin inhosin Small Talkia (tai siitä johtuen). Miksi kysyä, jos ei oikeasti kiinnosta mitä kuuluu? Miksi avata suutaan, jos sanoma on informaatioarvoltaan nolla? Small talk tuntui todella tyhjänpäiväiseltä höpöttelyltä, joka vei aikaa tärkeämmiltä asioilta.

En tiedä mikä on muuttunut, mutta täällä nautin small talkista. No, en tietenkään joka hetki ja joskus sitä vain haluaisi olla rauhassa. Small talk on kuitenkin syy miksi sosialisoiminen on täällä helppoa. Miettikää nyt, kadulla vastaan kävelee tuttu ja vaivaannuttavan moikkaamisen sijaan voi käydä keskustelurepertuaarin, johon kuuluvat aina samat fraasit.

Hei,  mitä kuuluu, hyvää kuuluu, mitäs sulle, hyvää kiitos.

Tässä kohtaa olet ehtinyt jo miettiä mistä tunnet kyseisen tyypin ja onko teillä jotain yhteistä. Jos näitte viimeksi bileissä, voit kysyä miten ne hänen osaltaan menivät. Jos näitte koulussa, voit kysyä miten kouluhommat sujuvat. Jos ette ole nähneet muuten vain pitkään aikaan, voit kysyä onko elämässä mitään uutta.

Helppoa kuin heinänteko.

Minulla on teoria siitä miksi suomalaiset ovat Small Talkissa niin kankeita. Suomalaiset kohteliaisuusfraasit ovat todella töksähteleviä, eivätkä ne kannusta jutustelun jatkamiseen. Englanninkieli on jollain tapaa lentävämpää ja pehmeämpää, johon Small Talk istuu hyvin. Ehkä vika ei siis olekaan perisuomalaisessa metsänpoikaluonteessa, vaan yksinkertaisesti kielessä, joka lamauttaa meidän kommunikointikykyämme.

Kyseinen teoria on tietysti täysin päästävedetty, eikä sille ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Mutta hauska ajatusleikki kuitenkin, eikö vain?

Mitä siis yritän tässä sanoa on se, että small talk parhaimmillaan auttaa ylitse niistä tilanteista, kun tuttu ei olekaan niin tuttu, eikä sanottavaa juuri ole. Kiusallisen tilanteen voi hoitaa sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla, eikä kummankaan tarvitse jälkeenpäin illalla sängyssä miettiä kuinka nolo kohtaaminen oli.

Valitettavasti Suomen kieli ei taivu yhtä hienosti small talkiksi, joten kärsikäämme.

Tai sitten ei vain oteta asioita niin vakavasti.

Suomi kiinnostaa

IMG_6711

Vaikka Riku Rantala muuta väitti. Tai hän kylläkin taisi väittää, ettei Suomea tunneta maailmalla. Hän on reissannut mitä ilmeisemmin vähäosaisemmissa maissa, eivätkä kouluttamattomat ihmiset varmasti tiedäkään missä Suomi sijaitsee. Ei minunkaan ykkösprioriteettina olisi maantiedon hallitseminen, jos en edes tietäisi koska mahdollisesti saan seuraavan aterian. Toki Rantala on matkustellut kokonaisuudessaan niin paljon elämänsä aikana, että hänellä onkin varaa tuollaisia stereotypioita esittää. En myönnä enkä kiellä väitteen totuudenmukaisuutta.

IMG_6707

Täällä saadun kokemuksen perusteella ihmisiä joka tapauksessa kiinnostaa Suomi. Sijaintikin on tiedetty hyvin, tai sitten jos ei ole tiedetty, sitä ei ole ääneen sanottu. Monet ovat sanoneet, että haluaisivat käydä Suomessa ja jotkut ovat käyneetkin. Eräs melko läheiseksikin ystäväksi muodostunut aussi on jopa asunut Suomessa 2,5 vuotta ja kovasti haikailee takaisin. Meksikosta lähdetään ilmeisesti melko mielellään opiskelemaan Suomeen tai vähintäänkin tutustumaan maahan. Kai välimatka tekee kohteesta kuin kohteesta eksoottisen. Lämpimien maiden asukkaille kylmyys ja lumi on erikoista ja kiinnostavaa, samoin kuin lämpö ja trooppinen kasvillisuus ja eläimistö ovat meille.

IMG_6692

Myös koulussa ollaan kiinnostuneita Suomesta, niin opettajien kuin kanssaopiskelijoidenkin puolesta. Olen tehnyt heti alkuun selväksi, että tulen muualta, saadakseni osakseni sympatiaa akateemisten sanojen kanssa sössöttäessäni. Vaikka olenkin asunut Englannissa 8 kuukautta ja arjessa kielenkäytössä ei ole mitään ongelmia, on akateeminen sanasto aiheuttanut pientä jännitystä. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, opiskelen alkuperäisväestöjä ja onkin aika lailla luonnollista, että opettajia kiinnostaa suomalaisuuteni, koska saamelaiset. Itse asiassa pidänkin esityksen saamelaisista ensi viikolla (iiks).

IMG_6713

Olen kertoillut ilmastosta ja vuodenajoista kevyesti lapin lisällä höystettynä. Pakkasta on tietysti -50 astetta 10 kuukautta vuodesta, taivaalta sataa jääpuikkoja ja saunaan mennään hikoilemaan 140 asteeseen. Talvella on pimeää, eikä katuvaloja ole. Kesällä on valoisaa, mutta sataa lunta. No ei sentään. Melko rehellisesti oman kokemukseni pohjalta olen asioista kertonut, mikä sekin on toki aiheuttanut hämmästelyä.

IMG_6672

Myös Suomen kieli kiinnostaa. Joskus sille on naurettu pää vääränä, joskus se on aiheuttanut vaipumista syvään epätoivoon hankaluutensa vuoksi. Olen yrittänyt auttaa tätä suomalaistunutta aussia muistamaan sanoja ja lausumista oikein. Kuitenkin englantia puhuvilla on niin erilainen kielirakenne, että lausuminen suomalaisittan on lähestulkoon mahdotonta. Mikä on ollut yllättävää on se, että espanjaa puhuvat meksikolaisemme pystyvät lausumaan suomenkieliset sanat täydellisesti. Ä tai R ei tuota mitään ongelmia. Vastaavasti tietysti me pystymme lausumaan espanjankielisia sanoja paremmin kuin muut. Tämähän on ilmiselvä merkki siitä, että minun pitäisi alkaa opiskelemaan espanjaa! Vai mitä?

IMG_6684

Pirun vaikeita kuvattavia nämä tipuset, kun pölähtelevät päättömästi paikasta toiseen