Koti-ikävä

Se alkoi ruisleivästä. Käytin kokonaisen luennon ruisleivästä haaveilemiseen. Seuraavana päivänä haaveilin vähän lisää. Ja sitä seuraavana.

Niinpä, miten voi ruisleivästä saada niin paljon irti ajateltavaa. En osaa vastata. Se vain pyöri jossain tuolla mielen sopukoissa muiden asioiden mukana. Yhä edelleen suunnittelen syöväni paketillisen ruisleipää heti kotiin päästyäni, mutta muuten himo on hieman hälventynyt. Fazerin sinistä sen sijaan en ole juurikaan kaivannut. Tai saunaa. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että täällä on muutenkin niin lämmin ja suklaakin vain sulaisi kuumuudessa.

Mitä sitten kaipaan? Ihmisiä. Ensimmäiset pari kuukautta puhkuin seikkailunhalua ja omaa itsenäisyyttäni. Toki olen jonkin verran yksin matkustanut, mutta kokonaista lomaa en koskaan. Vajaan kolmen viikon päästä alkaa reilun kuukauden mittainen matkustelu, josta pari viikkoa vietän yksin. Tänne tulo oli askel, joka minun oli vain otettava tässä kohtaa elämääni. Samoin kuin 2010 lähtiessäni Englantiin töihin oli elämäni nytkin alkanut pyöriä samaa rutiinia ja ystäväpiirini olivat kutistuneet. Tätä on vähän kiusallista myöntää, mutta ajattelin, että eihän minulla edes ole kavereita Rovaniemellä. Melkoisen epäkunnioittavaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat olleet elämässäni parhaimmillaan yli kymmenen vuotta. Tämä kuitenkin johtui vain ja ainoastaan vaihtoa edeltävän puolen vuoden aikaisista tapahtumista, joista olin kai jotenkin katkeroitunut. Katkeroitunut itselleni siitä, että olin epäonnistunut ystäväsuhteissani ja jotkut niistä olivat katkenneet.

Ondrejn käynnin jälkeen ajatusmaailmani ei ole ollut entisellään. Olen löytänyt täällä ihan uuden sosiaalisen puolen itsestäni ja kavereita ja tuttuja on minulla varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Mutta mitään syvempää ystävyyssuhdetta en ole onnistunut muodostamaan. Ei vain ole tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa olisi todella klikannut. Siksipä ihmisen, jonka kanssa minulla klikkaa paremmin kuin kenenkään muun kanssa, lähtö oli vaikea. Ennen Odrejn tänne tuloa olin antanut hänelle aivan liian vähän arvoa liidellessäni omissa uusissa vaihtokuvioissani. Vasta hänen tänne tultua tajusin, että siinä on se ihminen, jonka kanssa voin nauraa pienimmillekin arkisille asioille. Siinä on se ihminen, joka saa minut nauramaan, kun yritän parhaani mukaan olla ärtynyt. En kuitenkaan tuomitse itseäni noiden kahden ensimmäisen kuukauden takia, sillä kuten edellä tuli sanottua, se askel minun oli otettava.

Tuon ymmärryksen myötä aloin ajatella myös ystäviäni. Sosiaalinen elämäni Rovaniemellä ei ehkä ole kovin vilkas, mutta on minulla sentään ystäviä monien vuosien takaa. Ja sekin, ettei sosiaalinen elämäni ole ollut vilkas, johtuu omasta asenteestani. En ole ollut aktiivinen solmimaan uusia ystävyyssuhteita ja samaan aikaan olen vain rypenyt omassa epäsosiaalisuudessani. Tämä on myös syy, miksi olen laittanut liikaa painoa läheisimmille ystävilleni ja vaatinut heiltä liikaa, mikä on johtanut joidenkin suhteiden kariutumiseen.

Kuten huomasitte, ei koti-ikävä tarkoita minulle Suomen tai konkreettisten asioiden ikävöintiä (paitsi ruisleivän). Se tarkoittaa arvostusta niitä aineettomia asioita kohtaan, joita minulla siellä kotipuolessa on. Kuten ihmissuhteita.

Toivonkin muistavani jatkossa, että ystäviä ei ole koskaan liikaa – varsinkaan sellaisia, joiden kanssa oikeasti klikkaa.

 

Talvinen Canberra

Sydneyssä lämpöasteet huitelivat yli kahdenkymmenen ja aurinko tuntui jopa polttavalta pitemmän aikaa yhdessä kohtaa istuskellessa. Canberrassa sää on täysin erilainen, vaikka välimatkaa näiden kahden välillä onkin vain vajaa 300 kilometria. Ilmeisesti ero johtuu Canberraa ympäröivistä vuorista, mutta älkää kysykö miksi. Aamulla maa oli täällä paikoin kuurassa ja hengitys höyrysi, joten miinusasteiden puolella mentiin. Koko päivänä lämpötila ei varmastikaan käynyt yli viiden. Niin, ja jos joku vielä miettii täällä on päinvastaiset vuodenajat pohjoiseen pallonpuoliskoon nähden, eli nyt eletään talvea.

Vanha tuttu

Vanha tuttu

Lämmitys hoituu hirveän kätevästi tuommoisilla lämpölampuilla. No, muissa raloissa taitaa olla ihan patterit. Vain täällä halvimmissa rötisköissä mennään yksinkertaisimman kautta. Mutta kyllä se ihan asiansa ajaa! Tällä voi jopa säätää lämpötilaa, toisin kuin tuota kuvassa näkyvää Englannin kämpässä sijainnutta lämmitintä, joka toimi metodilla on/off. Sitä sai rämpätä pitkin päivää päälle ja pois, sillä vaihtoehdot olivat lähinnä helvetillinen kuumuus tai jäätävä kylmyys.

IMG_6209

Hirveä rötiskö, eikö vain?

Siinä se koti on. Eikö näytäkin idylliseltä? Talossa on 12 makuuhuonetta, 2 suihkua, 2 vessaa, yhteiset tilat ja keittiö. Jostain syystä täällä ei asu kuin ehkä 3-4 ihmistä, enkä ole nähnyt niistä vielä yhtäkään. Yhteisissä tiloissa vallitsee lähes ulkoilman kaltainen lämpötila, joten ei siellä edes tee mieli hengailla läpijuoksua pidempään. Tämä muistuttaa siis melkoisesti aavetaloa, sillä muista asukkaista ei kuulu kuin narisevat askeleet käytävässä.

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Yhteiset tilat, jossa ei koskaan ole ketään

Vaikka talo onkin kunnoltaan huonohko, on suurempi puutos ehdottomasti ihmiset. Olen käynyt asunnoissa, joissa asuu vain muutamia ihmisiä ja he elävät kunnon kommuunielämää. Heillä on olohuone, jossa viettävät aikaa ja jonka lisäksi he pitävät omien huoneidensa ovet auki. Toisaalta täällä omassa huoneessa tulee muutenkin aika vähän vietettyä aikaa, sillä tekemistä riittää jatkuvasti..

IMG_6245

Valitsisinkin nyt jonkin toisen majoitusvaihtoehdon, vaikka ne hieman hintavampia ovatkin. Toisaalta on mahdollista, että tämäkin talo herää vielä eloon, sillä kaikki aussiopiskelijat eivät ole vielä saapuneet Canberraan.

IMG_6242

Hana mallia vanha a.k.a. kuuma/kylmä. Vessanpönttöä ei kärsinyt lähempää kuvata (aion yrittää kuurata sen, vaikkeivat minun jätöksiä olekaan hyhhyh)

IMG_6241

Sielläkin on lämpölamppu

IMG_6220

Ovet ei pysy kiinni – pieniä vikoja

IMG_6216

Mikään ei voi kuitenkaan pilata sitä iloa, kun aamulla verhot avatessa voi nähdä nämä kaverit takapihalla pomppimassa.

IMG_6237

Follow my blog with Bloglovin