Patikointia ja pelastustehtäviä

Viime lauantai oli melko mieleenpainuva päivä. Paitsi, että kävimme patikoimassa Canberran ulkopuolella, olin paikalla kahdessa täysin eri tilanteessa, jossa tarvittiin ambulanssia.

Lähdimme aamusta parinkymmenen hengen porukalla kohti Namadgin kansallispuistoa. Edellinen päivä oli ollut jo lämmin, joten osasimme varustautua shortseilla. Ajomatka kesti noin 45 minuuttia (paikalliset puhuvat aina ajasta, ei kilometreistä). Matkalla näimme todella laajan avoimen alueen, johon oli istutettu puita nättiin riviin. Kuljettajamme tiesi kertoa, että alue oli palanut pahoin vuonna 2003. Täällä nämä maastopalot ovat yleisiä ja yksi merkittävimmistä uhkista myös ihmisille. Tuolloin vuonna 2003 palossa kuoli muutamia ihmisiä ja yli 500 kotia paloi, jonka lisäksi metsistä ja luonnonpuistoista 70% vahingoittui.

Kuva täältä

Hurja ajatella kuinka lähelle keskustaa se on tullut // Kuva täältä

Kun pääsimme pois isolta tieltä ja aloimme lähestyä sovittua tapaamispaikkaamme, alkoivat maisemat muistuttaa minun mielikuviani Australiasta.

IMG_6903

 

IMG_6900

 

IMG_6904Emujakin nähtiin tien poskessa, mutta eihän niistä kuvaa saanut. Nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät pallurat ovat ihan tavallisia tylsiä lehmiä vaan.

Valitsemamme reitti oli yhteensä n. 10 kilometriä pitkä. Se ei kiertänyt ympyrää, vaan samaa reittiä oli tultava takaisin. Menomatka meni ilman ihmeellisyyksiä metsikössä jonossa talsien kuin pienet elefantit ikään.

IMG_6915

IMG_6917

Täältä se vuoden 2003 palo muuten sai alkunsa

IMG_6925

IMG_6938

Reitin päähän päästyämme löysimme paitsi huikeat maisemat myös seurueen, jonka yksi jäsen murtanut nilkkansa useasta kohtaa (diagnoosi selvisi jälkeenpäin kun häiskä pääsi sairaalaan). En itse asiassa tajunnut tilannetta, ennen kuin vasta kun olimme jo tekemässä lähtöä takaisin päin, sillä he olivat hieman kauempana meistä ja käyttäytyivät rauhallisesti. Osa porukastamme tosin oli jo tässä vaiheessa asiasta tietoisia ja jututtivatkin heitä. Me autuaan tietämättömät kiipeilimme kallioilla ja räpsimme kuvia.

IMG_6944

IMG_6948

IMG_6958 IMG_6968

Lounastaessamme alkoi tilanteen kuva selvitä kaikille. Ensiapu oli hälytetty paikalle, mutta heidän tulonsa veisi luonnollisesti aikaa, sillä maantielle oli matkaa 5 kilometriä kivikkoista polkua. Siispä riskeimmät ryhmästämme päättivät jäädä kantamaan loukkaantunutta ensiapuryhmää vastaan, ja me muut lähdimme edeltä. Tarkoituksenamme oli ollut alunperin käydä vielä vaelluksen jälkeen toisessa paikassa, mutta kun pelastusoperaatioon ryhtyneitä ryhmäläisiämme ei kuulunut metsästä vielä parin tunnin jälkeenkään, alkoi käydä selväksi, ettemme ehtisi enää sinne. Aloimme huolestua, kun pian pimenisi, eikä siellä ollut kenttiä, jotta olisimme saaneet heihin yhteyden. Lähdimmekkin sitten heitä vastaan. Kauas emme kuitenkaan joutuneet kävelemään, kun jo kuulimme tuttuja ääniä. Ensiapuryhmä oli mennyt jotain toista reittiä.

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

Odotellessa oli aikaa kuvailla kenguruja

IMG_6972

Entäs se toinen tilanne sitten?

Kotiin päästyäni ja siellä aikani hengailtuani, kuulin käytävästä töminää ja outoja ääniä, eräänlaista vaikerrusta. Sen jälkeen kuulin puhetta, josta en saanut selvää, mutta aistin, ettei kaikki ollut hyvin. Jossain vaiheessa kävi selväksi, että jollekin soitettiin ambulanssia. En oikein tiennyt mitä tehdä. Tuntui, että jos menisin katsomaan tilannetta, vaikuttaisin uteliaalta idiootilta. Toisaalta taas, pitäisihän se nyt kysyä, jos voisi jotenkin auttaa. Kävin sitten käytävällä pyörähtämässä ja näin tämän ambulanssin soittajan, joka oli edelleen puhelimessa. Yritin katsoa häntä vähän kysyvästi, mutta hän ei huomioinut minua, joten oletin, ettei tilanteeseen tarvittu muita ihmisiä. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlainen kohtaus, sillä kuulin puhetta päänsärystä ja äkillisestä ruumiinlämmön noususta/laskusta. Mitään ei ole näin jälkeenpäin asiasta kuulunut, joten eiköhän asia ole päättynyt onnellisesti.

Semmoinen päivä se.

Ps. Kokeilin eilen kengurun ja kamelin lihaa. Ihan hyviä olivat, mutta eivät pärjää kunnon poronlihalle!