Selviytyjät: The Whitsundays Islands

DSC_9725

Tätä odotettiin ja pelättiin etukäteen. Kaksi yötä saarella ilman sähköä, vettä taipuhelimen signaalia. Alkeelliset vessat sentään löytyi, mutta muuten olimme omillamme. Huomattavasti yleisempää on käydä saarella järjestetyllä kiertomatkalla, mutta me halusimme säästää rahaa ja siksi valitsimme telttailuvaihtoehdon. Ei tämäkään lysti silti ilmaiseksi tullut, sillä edestakainen lauttamatka maksoi AU£155 (n. 100€).

Olimme onnekkaita ja saimme rannan toisen telttailualueen ensimmäiseksi yöksi kokonaan itsellemme. Toinen sijaitsi pienen metsän takana, jonne emme nähneet tai juuri kuulleetkaan, joten tuntui kuin olisimme olleet rannalla keskenämme. Toisena yönä saimme seuraksemme australialaisia melojia, joista emme aluksi olleet kovinkaan iloisia, mutta jotka osoittautuivat lopulta ihan kelpo tyypeiksi.

DSC_9734 DSC_9727

DSC_0033

Raahasimme saarelle hirveän läjän ruokaa ja tarvikkeita. Voi kuulostaa tyhmältä toiminnalta, mutta saaren olosuhteet vain olivat sellaiset, että kaikki härpäkkeet tulivat tarpeeseen. Vettä saimme n. 60 litraa, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi. Ruoka koostui lähinnä purkkiruuista, hedelmistä, pähkinöistä ja leivistä. Jouduimme vuokraamaan märkäasut, sillä meressä uiminen paljaaltaan oli vaarallista minimaalisten meduusojen takia. Vuokrasimme myös räpylät ja muut snorklausvarusteet. Vaatteita emme paljoakaan saarelle ottaneet, sillä ilma oli melko kuuma ja rannallahan sitä eleltiin, eli bikineissä keikuttiin koko päivä. Jokaisella oli mukanaan myös kirja, mikä tuli saarella ehdottomasti tarpeeseen.

Olimme pelänneet etukäteen kuinka saisimme ajan saarella kulumaan. Tämä ei todellakaan muodostunut lopulta ongelmaksi. Tekeminen toki koostui pääosin rentoilusta, mutta tylsää ei tullut. Vedimme useita päikkäreitä pitkin päivää ja sitten vain lueskelimme tai otimme aurinkoa. Aktiivisinta puolta edustivat snorklailu, päiväretki saaren toiselle ja kuvien otto.

DSC_0015

DSC_9760

DSC_0036

DSC_0029

Kuvausrekvisiittaa...

Kuvausrekvisiittaa…

Tuo päiväretki saaren toiselle puolelle oli pieni katastrofi. Lähdimme sinne tarkoituksenamme löytää eräs paikka, jonka olimme valokuvissa nähneet. Jostain olimme saaneet tietoomme, että rantaviivaa kävelemällä se pitäisi löytyä. Heti alkuun sain rakon varpaaseeni, sillä tyhmänä laitoin varvassandaalit jalkaan. Hiekka oli todella pehmeää ja kävely siksi vaivalloista. Lisäksi aurinko alkoi porottaa koko ajan kuumemmin ja kuumemmin, mikä vei energiaa entisestään. Vesivarannot hupenivat nopeasti. Välillä oli pakko levähtää varjossa.

Tuo matka yhteen suuntaan vei varmaankin jotain puolisentoista tuntia. Lopulta tulimme paikkaan, josta emme päässeet enää etenemään uimatta minnekään. Se ei toki ollut saaren kärki, mutta vesi katkaisi tiemme. Se ei kuitenkaan millään tavalla muistuttanut kuvissa nähtyä paikkaa. Odottelimme sitten siellä jonkin aikaa, josko olikin nousuvesi emmekä siksi nähneet kyseistä hiekkakuviota.

b4c92b8e53fd3f4a370131c04734a46d

Tämän olisimme siis halunneet nähdä. Kuva Google kuvahausta.

Nyt kun tuota kuvaa katsoo niin emmehän me maanrajasta sitä olisi edes voineet hahmottaa. Ja tosiaan, tuo “joki” oli täynnä vettä, eikä siitä laskeutunut tunninkaan odottelulla. Vuorovesi-ilmiöhän näkyi tuolla todella selvästi vuorokauden sisällä, joten ihan perustellusti odoteltiin. Lopulta kuumuus kuitenkin voitti ja oli pakko lähteä takaisin.

DSC_9952

DSC_9951

Kotia kohti

Kotia kohti

DSC_9987 DSC_9989

Snorklaaminen oli varmasti saaren parasta antia. Ensimmäistä kertaa veteen mennessäni muistinkin sitten, että pelkään kaloja. Ne tosiaan uiskentelivat ihan rannan tuntumassa, eikä sitä tajunnutkaan, että ne olivat siinä ihan jalkojen juuressa ennen kuin itse sukelsi. Kiljahtelin vähän väliä maskiini, mitä onneksi kukaan toinen ei kuullut. Uteliaisuus voitti pelon ja uskaltauduin jopa hieman kauemmaksi rannasta. Sieltä löytyikin sitten ihan oikea riutta, jossa oli satoja erilaisia kaloja ja kasveja. Se oli ihan huikeaa, sillä en ollut osannut odottaa mitään sellaista. Ja äärimmäisen pelottavaa.

Eehhehe.

Eehhehe.

 

 

Meillä oli saarella runsaasti eläinkavereita, kuten arvata saattaa. Nämä kaverit eivät aina olleet ihan sieltä ystävällisimmästä päästä. Ruuat ja roskat piti aina peittää todella hyvin, muuten leiri oli täynnä lintuja. Ja aina ne pirulaiset jostain jotain löysivät. Nokkivat vaikka sitten muovipussit rikki, jos ei muuta. Rannalla oli myös jonkinlaisia vihreitä paarmoja, jotka purivat ärsyttävästi. Paarmojahan en ole missään muualla Australiassa nähnytkään. Lisäksi yhdessä märkäpuvuista lymyili skorpioni ja yksi seurueestamme näki käärmeen.

Onneksi oli sitten näitä rakastettavampiakin otuksia. Ehdoton suosikkini oli leirissämme hengaileva varaani, jonka nimesimme Eddyksi. Yömyöhällä paikalla vieraili myös minikokoinen kengurupariskunta, jotka pussailivat keskenään. Aaws!

DSC_9769

Eddy

Tämä oli jokin kummallinen rannalle huuhtoutunut elävä olio. Tuolta rakosista työntyi jalkoja ulos.

Tämä oli jokin kummallinen rannalle huuhtoutunut elävä olio. Tuolta rakosista työntyi raajoja ulos.

Saari oli todella upea kokemus, eikä kukaan olisi halunnut lähteä sieltä pois. Toki saarella oli päiväsaikaan paljon enemmänkin turisteja, mutta saimme olla omalla leirintäalueen rannallamme rauhassa. Lukuunottamatta tietysti muita leiriytyjiä, mutta ei heitäkään montaa ollut.

DSC_9798

 

 

Surf Camp

Surffasin ensimmäistä kertaa viikko sitten Seven Mile Beachilla. Kyseessä oli vaihtaritoimiston kautta järjestetty viikonlopun kestänyt Surf Camp. Hintaan kuului kahden päivän opetus, ruuat, majoitus, välineet ja kuljetus.

Perjantaina viiden aikaan illalla meitä tuli noutamaan bussi, joka kuljetti meidät rannikolle. Matkan olisi pitänyt kestää vajaa kolme tuntia, mutta koska kuskin navigaatiotaidoissa oli parantamisen varaa, meni meillä siihen 6 tuntia. Ennen rannikkoa tie kulkee vuoristossa ja olihan se aika mielenkiintoinen kokemus ajella siellä serpentiiniteillä pimeässä kaksikerroksisella bussilla. Toisaalta pimeydessä ei nähnyt sitä pudotusta, joka tien vierustalla odotti, joten laskettakoon se plussaksi.

Vilpoisan yön jälkeen (auki jääneestä ikkunasta puhalsi kylmää yöilmaa) kävimme heti aamusta tositoimiin. Otimme märkäpuvut ja lompsimme rannalle, jossa meitä odotti joukko surffiopettajia. Porukka jaettiin kolmeen ja jokaisella ryhmällä oli kaksi opettajaa. Ensi alkuun käytiin läpi luonnollisesti teoriaa ja kuivaharjoittelua. Sitten päästiinkin jo veteen, jossa merivesi otti meidät vastaan tunkeutumalla sieraimiin ja kurkkuun. En vielä tuossa vaiheessa tajunnut kääntää päätäni aaltojen pärskiessä naamalle, joten ihan oma vika. Unohdin myös samantien meille opetetut vaiheet, jotka läpikäymällä pääsisi seisomaan laudalle. Tein vain niinkuin tuntui luonnollisimmalta ja se toimi. Onnistuin pysymään pystyssä laudalla, tosin vielä melko huterasti.

10887314_10153147977581931_869330749134222636_o

Meikäläisten porukka. Ainoa ryhmään osunut mies juoksi pakokauhun vallassa toiseen tiimiin, kun huomasi joutuneensa naisten ympäröimäksi.

Kävimme välillä lounastamassa ja iltapäivällä palasimme rannalle. Jälleen kävimme hieman teoriaa läpi ja tällä kertaa vähän lämmittelyä ja venyttelyäkin. Veteen mennessämme huomasimme pian aaltojen olevan hyvin erilaisia kuin aamulla. Nyt ne läiskähtivät alas ja laudalla pysyminen oli lähestulkoon mahdotonta. Pari kertaa pyörin veden alla kuin pesukoneessa ikään ja kolauttelin raajojani niin lautaan kuin meren pohjaankin. Meille kerrottiin aallokon johtuvan laskuvedestä, jonka vuoksi aallot tulisi ottaa vasta niiden rikkoonnuttua. Sen jälkeen alkoikin taas sujua ja tämän kerran edistys näkyi tasapainon vahvistumisena.

12119909_10153148125881931_7274641978531529142_o

Illalla majapaikassamme järjestettiin bileet. Kymmeneltä alkanut hiljaisuus kuitenkin ajoi meidät läheiseen kylän ainoaan baariin, jossa esiintyi keski-iän ohittanut nainen bassokitaristin kanssa. Muut instrumentit tulivat nauhalta. Yhtään liioittelematta voin todeta, että oli paras baari-ilta koko Australiassa oloaikana! Musiikki oli menevää, yhdistellen vanhaa ja uutta ja meno oli katossa. Joistain löytyi myös keppi, jonka alitse siellä sievässä jonossa mambottiin. Baari meni kiinni jo kahdeltatoista, mikä oli vain hyvä, sillä aamulla herätys oli seitsemältä.

Seuraavana päivänä meille kerrottiin kääntymisestä ja painon vaihteluista laudalla. Aallot olivat rauhallisempia kuin edellisenä iltapäivänä, mutta eivät yhtä täydellisiä kuin ensimmäisellä kerralla. Onnistuin kuitenkin kääntymään heti ensimmäisellä yrittämällä, mikä oli tietysti mahtavaa. Loppua kohden aallot alkoivat ilmestyä vähän turhan tiheään ja niiden ottaminen alkoi käydä vaikeaksi. Mukavaa oli kuitenkin ja taas edistyttiin.

12141106_10153147988346931_42187765944972559_o

Viimeisenä päivänä delfiinit uiskentelivat kanssamme!

Loppupäivän ohjelmassa oli viimeinen lounas, löhöily, tavaroiden pakkaus ja lopulta lähtö. Viikonloppu ei varsinaisesti vastannut niitä mielikuvia, joita meille tuputettiin. Mutta opetukseen olen tyytyväinen, sillä opin enemmän kuin olin ajatellutkaan.

00010013

Hakuna matata – No worries

Menneen viikon lumia

Huh huh, kun on ollut kiireinen viikko! ‘Semester Break’ elikkä viikon loma alkoi juuri ja sitä ennen piti saada kaikki palautettavat tehtävät kasaan, joita olikin todella kiitettävästi. Koulutyöt pääsivät vähän kerääntymään loppua kohden, kun ylläripylläri oli muutakin tekemistä. Lähdin muun muassa rannikolle extempore yhden yön telttareissulle, vaikka olisi pitänyt kirjoittaa esseetä. Ei se ole niin justiinsa. Olen muutenkin huomannut, että olen Suomessa käyttänyt ihan liikaa aikaa kirjallisten töiden hiomiseen. Täällä nimittäin olen saanut nimittäin ihan samanlaisia arvosanoja, vaikka kirjoitankin englanniksi ja käytän töihin vähemmän aikaa.

Viime viikon keskiviikkona oli Meksikon itsenäisyyspäivä ja sitä sitten juhlimmekin neljän meksikolaisemme kunniaksi. Laitan noista pippaloista oman kuvapläjäyksen tulemaan ensi viikolla, sillä kuvamateriaalia riittää ja olivatpahan sen verran hauskat bileet, että ansaitsevat oman postauksensa.

Viikko sitten lauantaina lähdimme tosiaan alle päivän varoitusajalla rannikolle telttailemaan. Harmi, ettei minulla ole kuvaa meidän kymmenen hengen teltastamme, sillä olihan se hulppea. Siis kokonsa puolesta, muuten aika halpiskamaa. Heti ensitöiksi pikkukaupunki Kiamaan päästyämme kävimme vetämässä ‘fish and chips’:it, siis uppopaistettua kalaa ja ranskalaisia. Olen viimeksi syönyt kyseistä ruokaa Briteissä vuonna nakki ja paavo, ja silloinkin vain kerran. Ei ihan oma suosikkini, mutta kyllä sitä syö, jos suolaa vain on tarpeeksi, hah!

IMG_7092

Täydellä vatsalla olikin sitten hyvä vyöryä mereen pulikoimaan. Menimme eräälle salaiselle rannalle, jonne piti uida muutaman kymmenen metrin matkan sinne päästäkseen.

20090005_001

20110010_001

20340004

Tältä reissulta minulta löytyy enemmän videomateriaalia kuin kuvia ja yritänkin tässä saada aikaiseksi jonkinlaisen videon tuosta reissusta.

Illemmalla alkoi pilviä kasautua taivaalle ja vettä tulikin sitten lopulta koko yön ja aamun. Päätettiinkin lähteä jo puolen päivän maissa pois, kun uimaankaan ei enää päässyt.

IMG_7108

Siellä oli tuollainen kolo, josta turskahteli vettä ulos aina kun aallot löivät rantaan

IMG_7109

IMG_7137

Tällä viikolla kävin toisella eksursiollani Aboriginaalien kalliotaidetta ihastelemassa. Uskokaa tai älkää, mutta siellä oli pirun kylmä. Vaikea uskoa, että vain muutamaa päivää aiemmin olin uiskentelemassa meressä, kun tuolla kaksikaan pitkähihaista ei riittänyt lämpimänä pysymiseen. Tuuli oli tietysti isossa roolissa ja se olikin yksin kylmmimmistä viimoista mitä olen kokenut.

IMG_7212

Bongaa lauma kenguruita

IMG_7242

Näin muuten tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa käärmeen ja hämähäkin täällä. Kesää kohden niitä kuulemma pitäisikin alkaa näkymään. Olin kävelemässä kauppakeskukseen, kun muutaman metrin päästä tosiaan luikerteli metrinen käärme jalkakäytävän yli. Pikaisen googlettelun perusteella, kyseessä oli mahdollisesti Eastern Brown Snake eli tämä tässä:

Kuva Googlen kuvahausta

Kuva Googlen kuvahausta

Kyseinen käärme on melko yleinen näky Canberrassa ja kyllä, se on myrkyllinen. Toiseksi myrkyllisin maalla elävä käärme koko maailman mittakaavalla. Että sillä lailla.

IMG_7291

Tämä kaverin näin ihan oman kämpän vessassa. Näyttää kamalalta, mutta oikeasti kooltaan vain noin 3 cm. Uskon, että Australia ei ole vielä pannut parastaan.

Mutta nyt. Nyt minä lähden vihdoin viettämään ehkä ansaittuakin lomaa Gold Coastille. Palaan langan ääreen reilun viikon kuluttua raportoimaan reissun kulusta. Lupaamani Meksikon itsenäisyyspäivän postauksen laitan toki tulemaan ajastettuna jossain kohtaa viikkoa.

Kuulumisiin!