Koti-ikävä

Se alkoi ruisleivästä. Käytin kokonaisen luennon ruisleivästä haaveilemiseen. Seuraavana päivänä haaveilin vähän lisää. Ja sitä seuraavana.

Niinpä, miten voi ruisleivästä saada niin paljon irti ajateltavaa. En osaa vastata. Se vain pyöri jossain tuolla mielen sopukoissa muiden asioiden mukana. Yhä edelleen suunnittelen syöväni paketillisen ruisleipää heti kotiin päästyäni, mutta muuten himo on hieman hälventynyt. Fazerin sinistä sen sijaan en ole juurikaan kaivannut. Tai saunaa. Asiaan varmaan vaikuttaa se, että täällä on muutenkin niin lämmin ja suklaakin vain sulaisi kuumuudessa.

Mitä sitten kaipaan? Ihmisiä. Ensimmäiset pari kuukautta puhkuin seikkailunhalua ja omaa itsenäisyyttäni. Toki olen jonkin verran yksin matkustanut, mutta kokonaista lomaa en koskaan. Vajaan kolmen viikon päästä alkaa reilun kuukauden mittainen matkustelu, josta pari viikkoa vietän yksin. Tänne tulo oli askel, joka minun oli vain otettava tässä kohtaa elämääni. Samoin kuin 2010 lähtiessäni Englantiin töihin oli elämäni nytkin alkanut pyöriä samaa rutiinia ja ystäväpiirini olivat kutistuneet. Tätä on vähän kiusallista myöntää, mutta ajattelin, että eihän minulla edes ole kavereita Rovaniemellä. Melkoisen epäkunnioittavaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat olleet elämässäni parhaimmillaan yli kymmenen vuotta. Tämä kuitenkin johtui vain ja ainoastaan vaihtoa edeltävän puolen vuoden aikaisista tapahtumista, joista olin kai jotenkin katkeroitunut. Katkeroitunut itselleni siitä, että olin epäonnistunut ystäväsuhteissani ja jotkut niistä olivat katkenneet.

Ondrejn käynnin jälkeen ajatusmaailmani ei ole ollut entisellään. Olen löytänyt täällä ihan uuden sosiaalisen puolen itsestäni ja kavereita ja tuttuja on minulla varmaan enemmän kuin koskaan ennen. Mutta mitään syvempää ystävyyssuhdetta en ole onnistunut muodostamaan. Ei vain ole tullut vastaan ihmistä, jonka kanssa olisi todella klikannut. Siksipä ihmisen, jonka kanssa minulla klikkaa paremmin kuin kenenkään muun kanssa, lähtö oli vaikea. Ennen Odrejn tänne tuloa olin antanut hänelle aivan liian vähän arvoa liidellessäni omissa uusissa vaihtokuvioissani. Vasta hänen tänne tultua tajusin, että siinä on se ihminen, jonka kanssa voin nauraa pienimmillekin arkisille asioille. Siinä on se ihminen, joka saa minut nauramaan, kun yritän parhaani mukaan olla ärtynyt. En kuitenkaan tuomitse itseäni noiden kahden ensimmäisen kuukauden takia, sillä kuten edellä tuli sanottua, se askel minun oli otettava.

Tuon ymmärryksen myötä aloin ajatella myös ystäviäni. Sosiaalinen elämäni Rovaniemellä ei ehkä ole kovin vilkas, mutta on minulla sentään ystäviä monien vuosien takaa. Ja sekin, ettei sosiaalinen elämäni ole ollut vilkas, johtuu omasta asenteestani. En ole ollut aktiivinen solmimaan uusia ystävyyssuhteita ja samaan aikaan olen vain rypenyt omassa epäsosiaalisuudessani. Tämä on myös syy, miksi olen laittanut liikaa painoa läheisimmille ystävilleni ja vaatinut heiltä liikaa, mikä on johtanut joidenkin suhteiden kariutumiseen.

Kuten huomasitte, ei koti-ikävä tarkoita minulle Suomen tai konkreettisten asioiden ikävöintiä (paitsi ruisleivän). Se tarkoittaa arvostusta niitä aineettomia asioita kohtaan, joita minulla siellä kotipuolessa on. Kuten ihmissuhteita.

Toivonkin muistavani jatkossa, että ystäviä ei ole koskaan liikaa – varsinkaan sellaisia, joiden kanssa oikeasti klikkaa.

 

Suomi kiinnostaa

IMG_6711

Vaikka Riku Rantala muuta väitti. Tai hän kylläkin taisi väittää, ettei Suomea tunneta maailmalla. Hän on reissannut mitä ilmeisemmin vähäosaisemmissa maissa, eivätkä kouluttamattomat ihmiset varmasti tiedäkään missä Suomi sijaitsee. Ei minunkaan ykkösprioriteettina olisi maantiedon hallitseminen, jos en edes tietäisi koska mahdollisesti saan seuraavan aterian. Toki Rantala on matkustellut kokonaisuudessaan niin paljon elämänsä aikana, että hänellä onkin varaa tuollaisia stereotypioita esittää. En myönnä enkä kiellä väitteen totuudenmukaisuutta.

IMG_6707

Täällä saadun kokemuksen perusteella ihmisiä joka tapauksessa kiinnostaa Suomi. Sijaintikin on tiedetty hyvin, tai sitten jos ei ole tiedetty, sitä ei ole ääneen sanottu. Monet ovat sanoneet, että haluaisivat käydä Suomessa ja jotkut ovat käyneetkin. Eräs melko läheiseksikin ystäväksi muodostunut aussi on jopa asunut Suomessa 2,5 vuotta ja kovasti haikailee takaisin. Meksikosta lähdetään ilmeisesti melko mielellään opiskelemaan Suomeen tai vähintäänkin tutustumaan maahan. Kai välimatka tekee kohteesta kuin kohteesta eksoottisen. Lämpimien maiden asukkaille kylmyys ja lumi on erikoista ja kiinnostavaa, samoin kuin lämpö ja trooppinen kasvillisuus ja eläimistö ovat meille.

IMG_6692

Myös koulussa ollaan kiinnostuneita Suomesta, niin opettajien kuin kanssaopiskelijoidenkin puolesta. Olen tehnyt heti alkuun selväksi, että tulen muualta, saadakseni osakseni sympatiaa akateemisten sanojen kanssa sössöttäessäni. Vaikka olenkin asunut Englannissa 8 kuukautta ja arjessa kielenkäytössä ei ole mitään ongelmia, on akateeminen sanasto aiheuttanut pientä jännitystä. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, opiskelen alkuperäisväestöjä ja onkin aika lailla luonnollista, että opettajia kiinnostaa suomalaisuuteni, koska saamelaiset. Itse asiassa pidänkin esityksen saamelaisista ensi viikolla (iiks).

IMG_6713

Olen kertoillut ilmastosta ja vuodenajoista kevyesti lapin lisällä höystettynä. Pakkasta on tietysti -50 astetta 10 kuukautta vuodesta, taivaalta sataa jääpuikkoja ja saunaan mennään hikoilemaan 140 asteeseen. Talvella on pimeää, eikä katuvaloja ole. Kesällä on valoisaa, mutta sataa lunta. No ei sentään. Melko rehellisesti oman kokemukseni pohjalta olen asioista kertonut, mikä sekin on toki aiheuttanut hämmästelyä.

IMG_6672

Myös Suomen kieli kiinnostaa. Joskus sille on naurettu pää vääränä, joskus se on aiheuttanut vaipumista syvään epätoivoon hankaluutensa vuoksi. Olen yrittänyt auttaa tätä suomalaistunutta aussia muistamaan sanoja ja lausumista oikein. Kuitenkin englantia puhuvilla on niin erilainen kielirakenne, että lausuminen suomalaisittan on lähestulkoon mahdotonta. Mikä on ollut yllättävää on se, että espanjaa puhuvat meksikolaisemme pystyvät lausumaan suomenkieliset sanat täydellisesti. Ä tai R ei tuota mitään ongelmia. Vastaavasti tietysti me pystymme lausumaan espanjankielisia sanoja paremmin kuin muut. Tämähän on ilmiselvä merkki siitä, että minun pitäisi alkaa opiskelemaan espanjaa! Vai mitä?

IMG_6684

Pirun vaikeita kuvattavia nämä tipuset, kun pölähtelevät päättömästi paikasta toiseen