Rotorua & Taupo

Ihastuin Rotoruaan heti bussista ulos astuttuani. Ihastuin myös hostelliini ensisilmäyksellä. Asiaan mahdollisesti vaikutti hyvinkin paljon se, että olin yksin 8 hengen huoneessa. Ja huoneessa oli kaiken lisäksi omaksi vessa ja suihku! Ainoa hostelli missä koskaan on näin ollut kohdallani. Olin erityisen hyvällä tuulella myös siksi, että ennen Matamatasta bussiin hyppäämistäni olin käynyt ostamassa kameralle uuden laturin. Kouraisihan se budjetista ison palasen, mutta mielenrauhan saamiseksi sitä on toisinaan valmis uhraamaan enemmän kuin uskoisikaan.

Hostellin lähettyvillä leijaili rikistä johtuva kananmunan tuoksu. Kyllä tiesi lähestyvänsä geotermisia alueita. Joidenkin mukaan haju muistuttaa mätää kananmunaa, mutta minun mielestäni se vaikutti enemmänkin keitetyltä kananmunalta, eikä edes ollut kovin voimakas.

Rotorua tunnetaan geotermisestä aktiivisuudestaan ja maorikylistään. Jotta noita ihmeitä pääsee näkemään, joutuu pulittamaan vähintään $30 (n. 18,40€). Geotermisiä puistoja on alueella useampia, mutta vain yksi kävelyetäisyydellä kaupungista. Sinnepä siis itsekin suuntasin, vaikka se lysti maksoikin $45. Se olisi itseasiassa maksanut enemmänkin, mutta kiva myyjätäti löysi minulle alennuksen hostellini kautta, vaikka en sitä edes kysynyt.

Lähdin heti aamusta liikkeelle ja kävelin parin kilometrin päähän Te Puia-nimiseen puistoon. Siellä oli yllättävän vähän ihmisiä ja monissa paikoissa sain valokuvailla ihmetyksiä ihan yksinään. Olin aina kuvitellut geysireiden ja kuumien lähteiden sijaitsevan jossain kallioilla, mutta nämä tupruttivat keskellä metsää.

Maoritaidetta

Maoritaidetta

DSC_7780

DSC_7787 DSC_7843 DSC_7794 DSC_7775 DSC_7872

DSC_7953 DSC_7959

DSC_7887

Puistossa oli myös kiiwilintuja, mutta ne olivat pimeässä huoneessa, jossa ei saanut valokuvata salamalla. Osa paikoista oli suljettu, kuten maorikylä ja toinen geysir, mikä oli tietysti pettymys tuolla rahasummalla.

DSC_7950 DSC_7998 DSC_8024 DSC_8045 DSC_8064 DSC_8048 DSC_8008

Puiston kävelin läpi kolmessa tunnissa ja hostellille päästyäni jalat huusivat jo hoosiannaa. Halusin kuitenkin vielä käydä katselemassa paikkoja, sillä seuraavana aamuna oli lähtö taas edessä. Kohtasin siinä sitten sellaisen ongelman, ettei Rotoruassa noiden maksullisten aktiviteettien lisäksi ollut oikein mitään. Kartoissa ei näkynyt mitään mielenkiintoista tällaiselle Apostolin kyytiläiselle. Siinä kohtaa alkoi ihastus kaupunkia kohtaan pikkuhiljaa rapista. Päädyin sitten lähtemään vain jonnekin metsään haahuilemaan.

Ja mitä sieltä löysinkään?

Kuuman lähteen. Ja sain töllistellä sitä ihan ilmaiseksi! In your face Rotoruan rahanahneet turistiyritykset.

Kuuman lähteen. Ja sain töllistellä sitä ihan ilmaiseksi! In your face Rotoruan rahanahneet turistiyritykset.

Mitään muuta jännää siellä ei sitten oikein ollutkaan. Paitsi nämä kämmenen kokoiset kävyt:

DSC_8247

Hostellinkin hienous oli karissut, kun sinne illansuussa takaisin kotiutui. Isoin ongelma ei toki ollut (minun! nyyh) huoneen vallanneet saksalaiset, vaan internet, joka paitsi toimi huonosti myös piti käynnistää aina neljän tunnin välein uudelleen uudella koodilla. Tässä kohtaa minulla oli tosiaan vielä jonkilainen tarve internetille. Mitä pidempään reissussa olin, sitä vähemmän sitä enää lopulta tarvitsin.

Rotoruasta jäi erityisesti yksi asia mieleen näin jalankulkijana. Suojateitä ei ollut oikein missään, eivätkä autoilijat todellakaan väistäneet, edes sivukaduilta tullessaan. Ylityskohdissa ei ollut raidoitusta ja sen kerran kun risteyksessä oli liikennevalot, eivät ne toimineet jalankulkijoille. Siitä piti sitten hyppiä tien yli samalla eteen, taakse ja sivulle vilkuillen. Erittäin epämukavaa ja ensimmäistä kertaa elämässäni olo oli jalankulkijana turvaton. Nelikaistaisella isommalla tielläkään ei ollut suojateita moneen kilometriin, joten arvatkaapa lähdinkö kiertämään kaupasta tultuani ja koko päivän kävelleenä. Siinä sitten saikin odotella jonkin aikaa ennen kuin pääsi ylitse ja silloinkin piti juosta lujaa, ettei jää auton alle.

Seuraavana päivänä hyppäsin jälleen kerran bussiin ja ajelin noin tunnin matkan Taupoon, jossa vietin ainoastaan neljä tuntia. Taupo on kuuluisa järvestään, mutta pikaisesti sitä bussin ikkunasta vilkaistuani päätin, totesin, että ehei. Ei ole minun aikani arvoinen. Niinpä lähdin patikoimaan kymmenen kilometrin edestakaisen matkan vesiputoukselle, josta en tiennyt oikeastaan mitään. Edes kuvaa en ollut siitä nähnyt. Polku kulki myötäillen upean värisen veden rantaa läpi kukkuloiden ja metsien. Maisemat olivat oikein nätit ja mikä parasta, se oli ilmaista.

Tästä se lähtee

Tästä se lähtee

DSC_8284

Kivien kastelujärjestelmä, öhm?

Kivien kastelujärjestelmä, öhm?

DSC_8311 DSC_8315 DSC_8331 DSC_8344 DSC_8379

"Minä nukun nyt tässä"

“Minä nukun nyt tässä”

Kirjoittelen Uudesta-Seelannista lisää kunhan ehdin ja pääsen wifin ääreen. Seuraavat viikot olen telttamajoituksessa, joten ei ole varmuutta koska näin tapahtuu.

Kuulumisiin!